Sanaston vuosittaisilla Kirjallisuuskahveilla keskusteltiin kirjastokäytön korvauksista, lukutaidosta ja kirjallisuusviennistä. Vierailimme eduskunnassa Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivän aattona.
Sanaston perinteiset Kirjallisuuskahvit eduskunnassa kokoaa joka syksy yhteen kansanedustajia, kirjallisuuden tekijöitä ja Sanaston edustajia keskustelemaan erityisesti kirjastokäytön korvaamisen, kirjallisuuden tekijöiden työskentelyn edellytysten ja tekijänoikeuslainsäädännön ajankohtaisesta tilanteesta.
Tänä vuonna tilaisuudessa kirjallisuuden tekijöitä edustivat kirjailijat JP Koskinen ja Tiina Raevaara sekä suomentaja Sampsa Peltonen. Koskinen ja Raevaara nostivat puheenvuoroissaan esiin kirjastokäytön korvaamisen kaksi ajankohtaista haastetta: tällä hetkellä korvausten ulkopuolelle jää saavutettavuuskirjasto Celian lainoista valtaosa ja erityisesti korkeakoulukirjastoissa käytössä olevista verkkokirjahyllyistä kaikki kirjallisuuden käyttö.
”Kirjailija putoaa teknologisen kehityksen väliin, kun kaikesta lainaamisesta ei makseta korvausta”, kiteytti Tiina Raevaara.
Kirjailijat Tiina Raevaara ja JP Koskinen muistuttivat puheenvuoroissaan, että lähes kaikki saavutettavuuskirjasto Celian lainat ja kaikki verkkokirjahyllyjen kirjastokäyttö on tällä hetkellä korvausten ulkopuolella.
Korvaukset ovat osa palkkaa, mutta niillä ostetaan myös aikaa kirjoittaa
Suomentaja Sampsa Peltonen korosti puheenvuorossaan lainauskorvauksen merkitystä osana suomentajan tulonmuodostusta. Vaikka lainakohtainen senttimäärä voi kuulostaa melko pieneltä, kertyvillä korvauksilla on tekijöille merkitystä ja lainauskorvaus osaltaan luo edellytyksiä pitkäjänteiseen työskentelyyn. Peltonen kuitenkin muistutti, että vaikka kirjojen tärkeyttä ja lukutaitoa mielellään hehkutetaan, kirjallisuuden tekijöille maksettavat lainauskorvaukset pienenevät.
Korvausten laskun yksi merkittävä syy on se, että lainauskorvauksen määräraha ei ole noussut suhteessa kasvaviin lainamääriin. Vuonna 2024 yleisissä kirjastoissa painettujen kirjojen lainaaminen oli korkeimmillaan 19 vuoteen, mutta lainauskorvausmääräraha on pysynyt ennallaan vuodesta 2016 asti. Kun lainaaminen lisääntyy, mutta määräraha säilyy ennallaan, samaa pottia jaetaan yhä useamman lainan kesken.
Tekijöiden puheenvuorojen päätteeksi sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Tuula Haatainen (sd.) totesi, että lainauskorvausten tulisi pysyä lainaamisen suosion perässä. ”Yhtälö on rakennettu väärin, jos lainausten kasvaessa tekijöiden tulot laskevat.”
Sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Tuula Haatainen (sd.) ja kansanedustaja Sari Sarkomaa (kok.) olivat yhtä mieltä siitä, että tekijöiden tulot eivät voi laskea kirjastolainaamisen suosion kasvamisessa. ”Muuten kannustimet ovat pielessä”, Sarkomaa totesi.
Tuorein tekijöiden tuloja vähentävä muutos on se, että saavutettavuuskirjasto Celiasta voi lainata teoksia enää vain verkon kautta 1. lokakuuta alkaen. Kirjailija JP Koskinen muistutti, että tämän muutoksen myötä kirjallisuuden tekijöiden Celia-korvaukset vähenevät entisestään, sillä tekijälle maksetaan saavutettavan teoskappaleen lainaamisesta korvaus vain silloin, kun Celian asiakkaalle jää pysyvästi haltuun kappale teoksesta. Kirjallisuuden verkkokäyttöä ja äänikirjojen striimausta ei vanhentunut lainsäädäntö huomioi. Ensi vuonna Celia-lainoista jää arviolta jo 9,5 kymmenestä lainasta korvaamatta.
Celia-korvauksiin liittyen eduskunnassa on tehty sekä aloitteita että kirjallisia kysymyksiä, mutta asia ei ole toistaiseksi edennyt.
”Merkityksellisen kirjan tekemiseen tarvitaan aikaa, rauhaa ja rahaa”, painotti Tiina Raevaara, jonka viime vuonna julkaistun Ikuisen elämän lyhyt historia -kirjan idea syntyi jo kymmenisen vuotta sitten.
Kansanedustaja Marko Kilpi (kok.) haastoi koko kirja-alan pohtimaan, miten suomalaista kirjallisuusvientiä olisi mahdollista kasvattaa, vahvistaa ja innovoida.
Kotimainen kirjallisuus kouluissa ja maailmalla
Vaikka kirjastolainaaminen on kasvussa ja Suomessa luetaan paljon, lukutaidon tason kehittyminen on ei ole ollut yhtä nousujohteista. Lukutaito myös eriytyy vahvasti: heikosti lukevien osuus on kasvanut. Oppikirjoihin novelleja kirjoittava Koskinen kertoi, että tekstejä varten tulee yhä enemmän ohjeistusta sen suhteen, millaisia tekstejä nuoret pystyvät lukemaan. Tekstiä on pitänyt yksinkertaistaa, mikä voi näkyä esimerkiksi kielikuvien poisjättämisellä.
Kansanedustaja Eeva-Johanna Eloranta (sd.) nosti esiin lukutaitotyön, jota jo tehdään, ja toivoi, että kansallinen lukutaito-ohjelma vakiinnutettaisiin.
Tiina Raevaaran puheenvuoro käynnisti Kirjallisuuskahveilla keskustelun kirjallisuusviennistä. Ikuisen elämän lyhyen historian käännösoikeudet on myyty useaan eri maahan ja eri kielialueille. Osittain Ranskassa asuva Sampsa Peltonen kertoi myös, että suomalainen kirjallisuus herättää siellä tällä hetkellä todella paljon kiinnostusta.
Suomalaisen kirjallisuuden vientiä maailmalle hidastaa kuitenkin kirjallisuusagenttien puute. Kansanedustaja ja kirjailija Marko Kilpi (kok.) haastoi koko kirja-alan pohtimaan, miten suomalaista kirjallisuusvientiä olisi mahdollista kasvattaa, vahvistaa ja innovoida.
Kirjallisuuskahveilla käytiin jälleen monipuolista ja vilkasta keskustelua ja edustajat kysyivät tekijöiltä paljon kysymyksiä kirjallisuuden tekijöiden työstä. ”Kirjallisuuskahvit on hieno perinne ja tukee edustajien tietoisuutta kirjallisuuden tekijöiden työstä”, kehui kansanedustaja Sari Sarkomaa (kok.).
Sanasto järjestää Kirjallisuuskahvit vuosittain eduskunnan sivistysvaliokunnan ja sivistys- ja tiedejaoston jäsenille. Kiitämme tilaisuudessa läsnäolleita edustajia Tuula Haatainen (sd.), Maaret Castrén (kok.), Eeva-Johanna Eloranta (sd.), Inka Hopsu (vihr.), Marko Kilpi (kok.), Mika Lintilä (kesk.), Sari Sarkomaa (kok.), Markku Siponen (kesk.), Oskari Valtola (kok.) ja Ville Väyrynen (kok.).
Kuvassa vasemmalta oikealle: Sanaston toiminnanjohtaja Niina Vettensola, Sanaston puheenjohtaja Peter Sandström, suomentaja Sampsa Peltonen, Sanaston yhteiskuntasuhteiden päällikkö Linda Lappalainen, kirjailija JP Koskinen ja kirjailija Tiina Raevaara.