Lainauskorvaus perustuu tekijänoikeuslakiin ja Euroopan Unionin vuonna 1992 antamaan vuokraus- ja lainausdirektiiviin. Direktiivi edellyttää, että tekijällä on oikeus kohtuulliseen korvaukseen teostensa lainaamisesta tai oikeus kieltää teostensa lainaaminen. Suomessa lainauskorvausta on maksettu vuodesta 2007 alkaen. Muissa Pohjoismaissa korvauksia alettiin maksaa jo 1900-luvun puolivälissä. Suomessa lainauskorvauksen määrärahan taso on myös toistuvasti ollut alhaisempi kuin muissa Pohjoismaissa.

Lainauskorvausta maksetaan yleisten kirjastojen ja korkeakoulukirjastojen fyysisistä lainoista. Lisäksi osa kirjastojen sähköisistä lainoista on e-lainauskorvauksen piirissä. Eduskunta hyväksyi joulukuussa 2023 hallituksen tekijänoikeuslakia koskevan muutosesityksen, jossa esitettiin maksettavaksi korvausta e-kirjojen ja e-äänikirjojen kirjastokäytöstä. Laki astui voimaan 1.1.2024. Niin kutsutuissa verkkokirjahyllyissä olevat e-kirjat ja e-äänikirjat on vielä toistaiseksi rajattu korvausoikeuden ulkopuolelle. Verkkokirjahyllyt ovat suosittuja erityisesti korkeakoulujen kirjastoissa.

Lainauskorvauksen ja nk. e-lainauskorvauksen juridiset taustat poikkeavat hieman toisistaan. Lainauskorvaus on EU-direktiiviin perustuva tekijänoikeuskorvaus, jota maksetaan Suomessa ainoastaan niille henkilöille, jotka ovat tuottaneet teokseen tekijänoikeudenalaista sisältöä. Korvaus e-kirjojen ja e-äänikirjojen kirjastokäytöstä on juridiselta luonteeltaan toisenlainen, koska se ei perustu EU-direktiiviin vaan Suomen kansalliseen lainsäädäntöön. E-lainauskorvaus ei ole tekijänoikeuskorvaus ja eduskunnan päätöksellä e-lainauskorvausta maksetaankin myös e-äänikirjojen lukijoille, vaikka he eivät ole tuottaneet teokseen tekijänoikeuden alaista sisältöä.

Sanasto toteutti vuosina 2011–2016 merkittävän Kirja elää -kampanjan, jolloin lainauskorvaus nousi pohjoismaiselle tasolle sekä laajentui koskemaan myös korkeakoulukirjastojen lainoja. Lainauskorvauksen määrärahaa ei ole sittemmin korotettu. Lainauskorvauksen taso on arvonlisäveron kera 16,6 miljoonaa euroa. Fyysisiä lainoja koskevaa määrärahaa on 15,6 miljoonaa euroa (sis. alv 10 %) ja e-lainauskorvausta varten on varattu miljoona euroa (sis. alv 10 %).

Sanasto käynnisti syksyllä 2021 Kirjasta korvaus -kampanjan, jonka tavoitteena oli saada myös e-kirjat ja e-äänikirjat lainauskorvauksen piiriin. Samana vuonna käynnistyi kansanedustajille suunnattu kirjallisuuskummiohjelma. Ohjelman tarkoituksena on tuoda kirjailijoita ja kääntäjiä sekä päättäjiä yhteen keskustelemaan kirja-alan ajankohtaisista aiheista ja toimia linkkinä kirjallisuuden ja politiikan välillä. Säännöllisten kummikohtaamisten avulla voidaan kehittää vuoropuhelua ja edistää päättäjien ymmärrystä kirjailijan ja kirjallisuuden kääntäjän ammateista sekä kirja-alan ajankohtaisista kysymyksistä.

Kirjasta korvaus -kampanja ja kirjallisuuskummien toiminta tuottivat tulosta: opetus- ja kulttuuriministeriön päätöksellä e-lainauskorvausta maksettiin yleisten kirjastojen e-lainoista ensimmäisen kerran vuonna 2023.

Joulukuussa 2023 eduskunta hyväksyi hallituksen esityksen tekijänoikeuslain muuttamisesta, jonka myötä yleisten kirjastojen ja osin myös korkeakoulukirjastojen e-kirjat ja e-äänikirjat tulivat e-lainauskorvauksen piiriin. Korvausten ulkopuolelle jäivät vielä nk. verkkokirjahyllypalvelut. Sanasto jatkaa vaikuttamistyötä, jotta myös verkkokirjahyllyissä olevien e-kirjojen ja e-äänikirjojen käyttö saataisiin mukaan e-lainauskorvauksen piiriin.

Alkaneella hallituskaudella 2023-2027 ajankohtaista on lainauskorvausmäärärahan tasokorotus ja e-lainauskorvauksen vakiinnuttaminen.

Lainauskorvausmäärärahan tasokorotuksissa Suomi on jäänyt muista Pohjoismaista jälkeen, edellisen kerran määrärahaa on nostettu vuonna 2016. Eduskunta on lausumassaan vuonna 2021 edellyttänyt, että lainauskorvausmäärärahan tasoa korotetaan. Sanaston mukaan kohtuullinen määrärahan korotus vastaisi 1,5 miljoonaa euroa.

Eduskunta hyväksyi joulukuussa 2023 hallituksen esityksen tekijänoikeuslain muuttamisesta, jonka myötä e-lainauskorvaus vakiintuu osaksi lainauskorvausjärjestelmää. Korvausten ulkopuolelle jäivät vielä nk. verkkokirjahyllypalvelut. Sanasto ei pidä kestävänä eikä oikeudenmukaisena ratkaisuna sitä, että tekijöiden oikeus lainauskorvaukseen määräytyy sen mukaan, mistä sähköisestä järjestelmästä teos on saatavilla. Jatkamme vaikuttamista, jotta myös verkkokirjahyllyt saataisiin mukaan e-lainauskorvauksen piiriin.