Artikkelia on päivitetty 18.6.2024.
Milloin tarvitsen luvan?
Perusperiaate on, että kirjallisuuden julkiseen esittämiseen tarvitaan lupa – tapahtui esittäminen sitten yleisölle paikan päällä tai verkkolähetyksessä tai videotallenteelta.
Yksityiseen käyttöön ei tarvita lupaa: omalle perheelle voi pitää satuhetken verkon välityksellä suljetussa ryhmässä samaan tapaan kuin lukisi satuja kotona. Laajemmalle joukolle esittämiseen tarvitaan tekstin tekijän lupa.
Lupaa ei tarvita, jos tekijänoikeus on rauennut esitettävän teoksen osalta. Tekstiä saa myös sitaattioikeuden nojalla siteerata tietyin ehdoin. Lue lisää kirjallisuuden tekijänoikeudesta.
Mitä apua saan Sanastosta?
Sanasto neuvoo sekä kirjallisuuden tekijöitä että käyttäjiä lupakysymyksissä.
Sanaston lupakauppa tarjoaa erilaisia kirjallisuuden käyttölupia, mutta ei valitettavasti lupaa verkkokäyttöön. Tekstien verkkokäyttöön on siis kysyttävä lupa suoraan tekstin tekijältä tai hänen oikeudenomistajaltaan. Yhdistämme tarvittaessa luvan tarvitsijat ja tekstin tekijät.
Mitä kirjailijan pitää huomioida verkkolupaa myöntäessään?
Monilta tekijöiltä tiedustellaan enenevässä määrin, saako teoksia lukea verkkolähetyksessä tai videolla. Verkkoluentaan tarvitaan tekijän lupa. Suosittelemme, että lupaa myöntäessä sovitaan kirjallisesti käytön laajuudesta sekä korvauksesta.
Ennen luvan myöntämistä muistutamme myös huomioimaan omassa kustannussopimuksessa sovitut seikat. Teoksen verkkoluenta voi joissain tilanteissa vastata äänikirjatoteutusta. Varmista, onko verkkokäyttö ristiriidassa kustannussopimuksesi kanssa.
Suosittelemme kirjallisuuden tekijöitä aina pyytämään korvauksen teostensa hyödyntämisestä. Korvauksen pyytämistä kannattaa aina harkita, ja vähintäänkin miettiä, miksi ja mille toimijalle antaa työtään käyttöön ilmaiseksi. Asiallisen korvauksen pyytäminen on palvelus kaikkia kirjallisuuden tekijöitä kohtaan.
