Kolumni: Sanasto, mikä Sanasto?

Olen hyötynyt valtavasti tekijänoikeuksistani. Näkyvin hyöty on rahallinen.

Olen synnyttänyt viime vuosina 2,5 kirjaa, ja uusi teos on taas tulollaan. Sanaston lainauskorvauksesta olen nauttinut kolme vuotta. Se on kirjatulojeni pörheä häntä, jonka hyväily tuntuu oikeudenmukaiselta. Kirjojani lainataan ja luetaan, joten saan siitä rahaa.

Kirjatuloillani on myös toiveikkaasti ilmaa haisteleva kuono: tipahtaako jostakin apurahahanasta herkkupala? Osa hanoista on yhteydessä Kopiostoon, johon kertyy tekijänoikeusrahaa tekstien kopioinnista. Suomen Tietokirjailijat ry on tuosta virrasta myöntänyt minulle apurahaa, samoin Journalistisen kulttuurin edistämissäätiö Jokes. Olen nimittäin sekä tietokirjailija että toimittaja.

Nämä apurahat ovat pitäneet minut hengissä useita kuukausia, kun olen kirjojani kirjoittanut. Käytännössä olen myös kierrättänyt Sanaston korvaukset uusien teosten tekoon. Vielä on matkaa ikiliikkujaan, mutta pyrintö on kova.

Toinen hyöty tekijänoikeuksista on henkinen. Sanaston tilityksen saatuani herkistyn lukujen äärelle. Ajatella, näin moni ihminen on valinnut kirjaston hyllyjen äärellä juuri minun teokseni! Apurahan saatuani tuntuu juhlalliselta: arvostavat ja uskovat minuun näin paljon! (Ei nyt muistella niitä kielteisen päätöksen jälkeisiä fiiliksiä.)

Kustantajille minulla olisi pyyntö. Ohjatkaa uudet kirjailijanne näiden tekijänoikeuden ja muidenkin kirjallisuuden alan pulppuavien lähteiden äärelle. Niitä ei löydä, jos niitä ei ymmärrä etsiä. Itse löysin Sanaston vähän sattumalta, samoin Lukukeskuksen upean välityspalvelun kirjailijoiden esiintymisiin. Kyllähän molemmat rummuttavat olemassaoloaan minkä ehtivät, mutta uusien korvien tavoittaminen on aina haastavaa.

Olen nyt kolmen vuoden aikana vinkannut Sanastosta ja Lukukeskuksesta lukemattomille esikoiskirjailijoille. Heillä on ollut taipumus älähtää: miksi kukaan ei ole kertonut? Apurahojen ihmeelliseen maailmaan olen johdattanut vielä isomman joukon.

Tehkääpä kustantajat yhdessä napakka pdf, jonka jaatte joka vuosi untuvikoillenne! (Minultakin voi toki sellaisen tilata, taksani ovat kohtuulliset.) He muistavat teitä hyvällä joulun alla, kun he silittelevät poskeaan pörheällä Sanaston lahjakuorella.

Mari Manninen

Kirjoittaja on tehnyt kaksi Kiina-aiheista tietokirjaa itse ja yhden yhdessä Ina Ruokolaisen kanssa. Syksyllä 2020 häneltä ilmestyy teos Hyvät aikeet — Miksi autamme ja mitä siitä seuraa? (Atenakustannus)