Sanasto on jättänyt 19.10.2023 eduskunnan sivistysvaliokunnalle lausunnon hallituksen esityksestä eduskunnalle valtion talousarvioksi vuodelle 2024 (HE 41/2023 vp). Tämä artikkeli on tiivistelmä lausunnostamme, jonka voit lukea kokonaisuudessaan täältä.
Sanaston pääviestit ovat:
- Kirjallisuuden tekijöiden toimeentulosta on pidettävä huolta, jotta suomalaista kirjallisuutta ja kotimaisille kielille käännettyä maailmankirjallisuutta on monipuolisesti tarjolla jatkossakin.
- Kirjallisuuden tekijöille tulee maksaa e-lainauskorvausta kaikista kirjastokäytössä olevista e-kirjoista ja e-äänikirjoista riippumatta siitä, missä formaatissa teokset kirjastossa ovat tai miten niiden käyttöä tilastoidaan.
- Lainauskorvaukseen on tehtävä 10 % tasokorotus, jolla turvataan lainauskorvausten säilyminen pohjoismaisella tasolla.
1. Kirjallisuuden tekijöiden toimeentulosta on pidettävä huolta
Kirjallisuus rakentaa suomalaista yhteiskuntaa ja kieltä, sekä tukee elintärkeitä kansalaistaitoja. Lukeva elämäntapa on tasa-arvon, sivistyksen ja yhteiskunnan perusta, joka antaa suojaa informaatiovaikuttamista sekä yhteiskunnan jakautumista vastaan.
Kirjallisuuden tekijöiden on tultava työllään toimeen, jotta suomalaisille on jatkossakin tarjolla monipuolista ja laadukasta luettavaa – suomalaista kaunokirjallisuutta, tiede- ja tietokirjallisuutta, pedagogisesti jäsenneltyjä oppikirjoja ja kotimaisille kielille käännettyä maailmankirjallisuutta.
2. E-lainauskorvauksen on kohdeltava kaikkia e-kirjoja yhdenvertaisesti
Lainauskorvaus on tekijänoikeuskorvaus, jota maksetaan teosten kirjastolainaamisesta. Kun teosten maksuton kirjastokäyttö sallitaan, siitä pitää suorittaa asianmukainen käyttöön perustuva tekijänoikeuskorvaus.
Hallituksen esityksessä 46/2023 vp esitetään säädettäväksi uudesta kirjastojen e-kirjoja ja e-äänikirjoja koskevasta korvauksesta. Korkeakoulukirjastojen e-kirjojen ottamista korvauksen piiriin esitetään kuitenkin vain osittain: niin kutsutuissa verkkokirjahyllyissä olevat e-kirjat esitetään jätettäväksi korvauksen ulkopuolelle.
Kirjallisuuden tekijöille tulee maksaa e-lainauskorvausta kaikista kirjastokäytössä olevista e-kirjoista ja e-äänikirjoista riippumatta siitä, missä formaatissa teokset kirjastossa ovat tai miten niiden käyttöä tilastoidaan.
Samaan aikaan, kun osa teoksista ja niiden tekijöistä asetetaan eriarvoiseen asemaan jättämällä verkkokirjahyllyt korvausoikeuden ulkopuolelle, esitetään korvausoikeutta täysin uudelle edunsaajaryhmälle eli äänikirjojen lukijoille. E-lainauskorvausmääräraha on myönnetty kirjallisuuden tekijöille eikä sitä Sanaston näkemyksen mukaan tule kirjallisuuden tekijöiden korvausten kustannuksella laajentaa kattamaan äänikirjojen lukijoita.
3. Lainauskorvauksen tulee nousta pohjoismaiselle tasolle
Kirjastojen e-kirjojen ja e-äänikirjojen käytön korvaamista (e-lainauskorvaus) koskevan hallituksen esityksen käsittelyn lisäksi Sanasto haluaa nostaa esiin myös fyysisiä kirjastolainoja koskevan lainauskorvausmäärärahan nostamisen.
Suomalaiset ovat ahkeria kirjastojen käyttäjiä, mutta lainauskorvausmäärärahan tasokorotuksissa Suomi on jäänyt muista Pohjoismaista jälkeen. Edellisen kerran määrärahaa on nostettu vuonna 2016. Lisäksi viime vuosina tapahtunut voimakas elinkustannusten nousu on entisestään lisännyt kirjallisuuden tekijöiden taloudellista ahdinkoa, kun tekijänoikeuskorvaukset eivät ole nousseet lainkaan.
Eduskunta edellytti vuonna 2021 tekemässään lausumassa, että lainauskorvaukset on nostettava takaisin pohjoismaiselle tasolle. Käytännössä määrärahaa tulee korottaa n. 10 pronsentilla nykyisestä, eli n. 1,5 miljoonaa euroa. Tasokorotuksen jälkeen pohjoismaisella tasolla pysymisestä olisi helpointa huolehtia säännöllisillä indeksikorotuksilla.
Kun kirjallisuuden tekijöillä on mahdollisuus elättää itsensä työllään, Suomessa on jatkossakin tarjolla laadukasta kirjallisuutta.
