Termit tutuksi on juttusarja Sanaston toimintaan ja tekijänoikeuteen liittyvistä keskeisistä termeistä, joita avataan käytännön esimerkkien kautta. Tässä jutussa kerromme, mitä tarkoittavat kirjallisuuden tekijöidenkin kannalta keskeiset käsitteet sopimuslisenssi ja pakkolisenssi.
Sopimuslisenssi
Sopimuslisenssi on tekijänoikeuslaissa määritelty järjestelmä, jolla helpotetaan teosten käyttöä. Sopimuslisenssijärjestelmä mahdollistaa sen, että tekijänoikeusjärjestön käyttölupa voi kattaa myös ne tekijät, joita järjestö ei asiakkuussopimuksen nojalla suoraan edusta.
Sopimuslisenssijärjestelmä palvelee kirjallisuuden massakäyttötilanteissa eli tilanteissa, joissa käytettäviä teoksia on niin paljon, että yksilöllisten käyttölupien hankkiminen olisi vaivalloista ja käytännössä mahdotonta. Sopimuslisenssijärjestelmä helpottaa käyttölupien hankkimista keskitetysti.
Sanasto voi siis opetus- ja kulttuuriministeriön hyväksymänä sopimuslisenssijärjestönä myöntää sopimuslisenssin nojalla käyttölupia myös Sanaston ulkopuolisten tekijöiden osalta tietyissä tilanteissa: esimerkiksi kun Yle esittää kirjallisuutta radiossa tai Kansalliskirjasto digitoi teoksia arkistoistaan.
Sanastosta tavoitellaan aktiivisesti tekijöitä, joille korvauksia on kertynyt. Korvauksia on myös mahdollista saada takautuvasti kolmelta edelliseltä vuodelta. Sanasto edustaa tällä hetkellä lähes 12 000:ta kirjallisuuden tekijää, ja asiakasmäärä kasvaa jatkuvasti.
OKM hyväksyy sopimuslisenssijärjestöt
Sopimuslisenssijärjestelmä otettiin käyttöön 1960-luvulla, ja se koski aluksi yleisradioyhtiöiden oikeutta käyttää teoksia lähetyksissään. Sopimuslisenssin soveltamisalaa on 1980-luvulta alkaen vähitellen laajennettu koskemaan erilaisia käyttötilanteita.
Sopimuslisenssijärjestelmä on ollut perinteisesti pohjoismainen järjestelmä. Viime vuosina se on otettu käyttöön myös esimerkiksi Isossa-Britanniassa ja Kanadassa. Sen asema tunnustettiin tänä vuonna myös EU:n uudessa tekijänoikeusdirektiivissä.
Suomessa sopimuslisenssijärjestönä toimiminen edellyttää opetus- ja kulttuuriministeriön hyväksyntää. Ministeriö hyväksyy järjestön hakemuksesta ja enintään viiden vuoden määräajaksi hallinnoimaan tiettyä sopimuslisenssialuetta. Tekijänoikeusjärjestön pitää edustaa tekijöitä riittävän kattavasti, jotta se voi saada sopimuslisenssijärjestön aseman.
Sopimuslisenssijärjestelmään kuuluu myös kielto-oikeus. Tekijällä, jota sopimuslisenssijärjestö ei edusta, on oikeus kieltää teoksen käyttö. Esimerkiksi Sanaston ulkopuoliset kirjallisuuden tekijät voivat kieltää teostensa käytön Ylen radio-ohjelmissa. Tässä tapauksessa tekijän tulee ilmoittaa kiellosta Sanastolle, joka puolestaan ilmoittaa kiellosta Ylelle. Myös Sanaston asiakkailla on asiakkuussopimukseen perustuva oikeus rajata sitä, missä tilanteissa Sanasto voi myöntää luvan heidän teostensa käyttöön.
Sanastoon kuulumaton tekijä voi ulkopuolisen korvausoikeudella hakea henkilökohtaista korvausta teoksensa käytön perusteella. Jos tekijä huomaa, että esimerkiksi hänen runonsa on luettu radio-ohjelmassa, tulee tekijän ilmoittaa käytöstä Sanastoon kolmen vuoden kuluessa korvausten hakemiseksi. Sanaston asiakkaaksi liittyneet tekijät saavat korvaukset teostensa käytöstä ilman erillistä ilmoitusta käytöstä. Sanaston asiakkuus on maksuton.
Sanasto toimii OKM:n hyväksymänä sopimuslisenssijärjestönä seuraavilla osa-alueilla:
- Arkistot, kirjastot, museot (16 d §): kappaleen valmistaminen ja yleisölle välittäminen
- Lähettäminen radiossa ja televisiossa (25 f §)
- Arkistoidun ohjelman uudelleen käyttäminen (25 g §:n 1 mom.): kappaleen valmistaminen ja yleisölle välittäminen
Lisätietoa tekijänoikeusjärjestöjen hallinnoimista sopimuslisensseistä
Pakkolisenssi
Pakkolisenssi tarkoittaa sellaista rajoitusta tekijänoikeuteen, jonka nojalla teoksia voidaan käyttää ilman tekijän lupaa. Tekijällä on kuitenkin oikeus saada teoksensa käytöstä korvaus, muttei kieltää teostensa käyttöä pakkolisenssin nojalla.
Pakkolisenssisäännöstä sovelletaan tarkoin rajatuilla alueilla, kuten teosten saattamiseksi erityisryhmien saataville. Tämä käsittää esimerkiksi teosten käytön Celian toiminnassa. Celia on saavutettavan kirjallisuuden asiantuntijakeskus, joka tuottaa äänikirjoja lukemisesteisille. Sanasto tilittää kirjailijoille ja kääntäjille korvauksia Celian äänikirjoista.
Myös lainauskorvaus on pakkolisenssin luonteinen korvauslaji: teoksia voi lainata kirjastosta ilmaiseksi, eikä tekijä voi kieltää teostensa käyttöä. Tekijä saa kuitenkin kirjastolainaamisesta korvaukseksi lainauskorvausta. Sanasto vastaa lainauskorvausten tilittämisestä kirjailijoille ja kääntäjille.
