E-kirjat ja lainauskorvaus

Miksi e-kirjoista ei makseta lainauskorvausta? Tätä kysytään Sanastolta usein. Tässä jutussa selvennämme e-kirjojen ja lainauskorvausten tilannetta.

Lainauskorvaus on tekijänoikeuskorvaus, joka on kirjattu tekijänoikeuslakiin (19 §). Perinteisten, fyysisinä kappaleina lainattavien kirjojen osalta tekijänoikeuslaissa todetaan, että tekijällä ei ole oikeutta kieltää teostensa kirjastolainaamista. Tekijällä on kuitenkin oikeus korvaukseen, kun lainaaminen tapahtuu yleisissä kirjastoissa tai korkeakoulukirjastoissa.

E-kirjojen osalta kirjastoilla ei ole samanlaista oikeutta lainata teoksia sopimatta siitä tekijöiden ja kustantajien kanssa, sillä edellä mainittu tekijänoikeuslain säännös ei koske sähköisiä julkaisuja. Oikeus päättää e-kirjojen lainaamisesta on aina ensin tekijällä itsellään, mutta kustannussopimuksessa tekijät luovuttavat usein kustantajalle oikeuden lisensoida e-kirjoja. Kustantaja puolestaan lisensoi e-kirjoja kirjastolle, joka maksaa korvauksen kustantajalle. Kustantajan ja kirjaston välisessä lisenssissä sovitaan tyypillisesti, kuinka monta lainakertaa kyseinen lisenssi kattaa. Tekijä saa näin korvauksensa e-kirjalainoista sen perusteella, mitä kustannussopimuksessa on sovittu. Tekijän kannattaakin kustannussopimusta tehdessään varmistaa, mitä e-kirjojen kirjastokäytöstä sovitaan.

E-kirjojen kirjastokäytöstä korvataan siis tekijälle kustannussopimuksen nojalla, eikä e-kirjoista ainakaan tällä hetkellä makseta lainauskorvausta. Sanasto seuraa aktiivisesti Euroopan maissa tapahtuvaa kehitystä e-kirjojen ja lainauskorvauksen suhteen sekä selvittää mahdollisuuksia saattaa myös e-kirjat lainauskorvauksen piiriin.

Sanaston jäsenjärjestöt tarjoavat neuvontaa kustannussopimusasioissa, mikäli e-kirjojen kirjastokäyttöön liittyvät asiat askarruttavat:

Suomen Kirjailijaliitto

Suomen tietokirjailijat

Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto

Finlands svenska författareförening

Lue lisää

Termit tutuksi: lainauskorvaus