Sanasto ajaa kaikkien suomalaisten kirjailijoiden – sekä kokeneiden että aloittelevien – asiaa. Tässä artikkelisarjassa nostamme esiin uusia Sanaston asiakkaita: tekijät kertovat, mikä teoksen luomisprosessissa on tärkeää ja miten he voisivat jatkaa kirjoittamista tulevaisuudessa. Sarjan toisessa jutussa tapaamme kirjailija Annastiina Heikkilän.
– Uskon, että kirjallisuus voi lisätä empatiaa ja rauhaa maailmassa. Kaunokirjallisuuden tekemisessä minua viehättää se, että voin sanoittaa hahmojeni kautta erilaisia tunteita ja näkökulmia.
Kirjailija Annastiina Heikkilä pitää kirjoittamisessa eniten siitä, että saa kuvitella ja luoda uuden maailman. Hän kertoo olleensa jo lapsuudessaan innostunut tarinoiden keksimisestä ja olevansa onnellinen, että saa aikuisena tehdä tarinointia työkseen. Heikkilä on tehnyt toimittajan töitä vuosituhannen alusta lähtien ja toiminut muun muassa freelancer-kirjeenvaihtajana Pariisissa vuodesta 2013. Journalistitausta on ohjannut Heikkilän kiinnostumaan yhteiskunnallisista teemoista myös proosan puolella.
– Työkokemukseni kautta minulla on valmiudet kuvata Ranskan ja Suomen ylpeydenaiheita ja häpeäpisteitä. Koen oman roolini kirjailijana kuitenkin pikemminkin tarkkailijana kuin aktivistina, vaikka käsittelenkin teoksissani yhteiskunnan epäkohtia, Heikkilä kertoo.
Kirjoittaessani kolonialismin taakasta suomalaisena valkoisena naisena, minun on kirjoitettava teoksessa auki omaa positiotani.
Kirjeenvaihtajana Heikkilän työpöydälle on päätynyt monia rankkoja tapahtumia – hän on ollut raportoimassa muun muassa Charlie Hebdo -lehden toimitukseen kohdistetusta iskusta ja Pariisin marraskuun 2015 terrori-iskuista. Lisäksi Ranskassa käytiin dramaattiset presidentinvaalit vuonna 2017.
– Tehdessäni kirjeenvaihtajan työtä tiedostin todistavani monia ainutlaatuisia asioita. Kun kirjoitin ensimmäistä tietokirjaani Bibistä burkiniin eli totuuksia ranskatar-myytin takaa (2018) tajusin, että tekstin tekeminen pitkässä muodossa puhuttelee minua. Olin jo jonkin aikaa toivonut, että saisin tuotua kansien väliin jotakin siitä massiivisesta uutisrullasta, jota käsittelin työssäni.
Kirjailijan esikoisromaani Vapaus valita kohtalonsa (2022) käsittelee Ranskan ja Algerian yhteistä kipeää historiaa. Parin aikatason ja kolmen kertojan välillä liikkuva tarina vaati Heikkilältä laajan taustatyön. Hän pitääkin esikoisromaaninsa historiallisen ja yhteiskunnallisen tarkkuuden luomista suurimpana onnistumisenaan romaaninsa kirjoittamisessa.
– Rakentaessani kahta algerialaistaustaista päähahmoani minulle oli tärkeää, että teen tarkan taustatyön ja että työskentelen nöyryydellä ja herkkyydellä. Kirjoittaessani kolonialismin taakasta suomalaisena valkoisena naisena, minun on kirjoitettava teoksessa auki omaa positiotani.
Tämän Heikkilä ratkaisi tuomalla tarinaan mukaan suomalais-ranskalaisen hahmon, jonka kautta teoksen teemoja pystyi tarkastelemaan myös suomalaisesta näkökulmasta.
Kirjoittamistyötä ei kannata mystifioida
Kirjoitusprosessin taustoitusvaiheessa Heikkilän työpöydän täyttävät lukuisat lippulappuset, joiden taakse hän on kerännyt viljavat muistiinpanonsa. Hän toteaa, että kirjoittamisprosessia ei kannata mystifioida liikaa, sillä peruskirjoittamistyö on lopulta hyvin arkista toimintaa. Hankalia hetkiä tulee eteen jokaisen teoksen kohdalla, mutta Heikkilän mielestä huonoinakin päivinä kannattaa kirjoittaa. On kuitenkin aivoja stimuloivaa yrittää kirjoittaa itsensä umpikujasta pois.
– Paras hetki prosessissa on, kun osaset loksahtavat paikoilleen ja hahmot rupeavat elämään. Ensin tulee tehdä arkkitehdin työ ja sen jälkeen seuraa luovan kirjoittamisen vaihe. Kirjoittamisessani kielen tuottaminen on siis prosessinakin eri kuin varsinaisten ajatusten kokoaminen, Heikkilä sanoo.
Kirjallisessa työssä oman äänen löytäminen onkin osa-alue, joka vaatii Heikkilän mielestä eniten aikaa. Hän kokee esimerkiksi tietokirjan jäävän vain katsaukseksi, jos kirjailijan oma ääni ei näy tekstissä.
– Kirjallisuuden voima on juuri kielessä ja kirjoittajan omassa äänessä sen ohella, että on jotakin sanottavaa.
Kirjailijan työhön liittyy paljon epävarmuustekijöitä – uskallanko heittäytyä tähän ammattiin?
Kirjailijaidentiteetti rakentuu yhteisössä
Kirjailijanuran alkuun kiinteästi kuuluvaan itsensä epäilyyn Heikkilä on saanut tukea kollegiaalisista keskusteluista. Muun muassa kustantamon ja Helsingin kirjailijat ry:n kautta solmituista kontakteista on ollut hänelle iloa myös siksi, että kollegojen kanssa on voitu keskustella kirjailijan toimeentulosta.
– Keskustelu on tärkeää, sillä kirjailijan työllä pitäisi tulla toimeen. Yhteistyössä on voimaa ja Sanaston tehtävä liittyykin tähän kiinteästi, Heikkilä toteaa.
Esikoisromaanin julkaisun myötä Heikkilän kirjailijan identiteetti on vahvistunut, ja hän on päässyt osaksi myös suomalaista kirjailijayhteisöä. Sanaston asiakkaaksi Heikkilä liittyi kollegojen suosituksesta.
– Olen hyvin seurallinen ihminen ja toisaalta työni on yksinäistä. Siksikin pidän tärkeänä, että ympärilläni on yhteisö.
Tekijänoikeus luo turvallisuudentunnetta
Esikoisromaaninsa kohdalla Heikkilä huomasi, miten paljon enemmän aikaa vei teoksen maailman rakentaminen ja henkilöhahmojen kehittely verrattuna tietokirjoittamiseen, joka käy häneltä nopeammin kuin fiktion kirjoittaminen.
– Ensimmäinen saamani lainauskorvaustilitys oli merkittävä hetki kirjailijuuteni kannalta. Tuolloin hahmottui, että joku todella hoitaa puolestani korvaukseni. Kirjailijan työhön liittyy paljon epävarmuustekijöitä – uskallanko heittäytyä tähän ammattiin? Korvaukset luovat turvallisuudentunnetta, Heikkilä sanoo.
Hän vertaa suomalaista järjestelmää Ranskaan, jossa apurahoja ei ole tarjolla samalla laajuudella kuin Suomessa. Ranska on iso kielialue, jossa keskivertomyynnilläkin kirjailija voi saada elämiseen riittävää tuloa.
– Oman sukupolveni kirjailijoiden keskuudessa huoli toimeentulosta on valtava. Olen tajunnut, miten olennaista yhteiskunnan tuki on Suomen kaltaisella pienellä kieli- ja kulttuurialueella. Maailmanpolitiikan nykytila osoittaa, että kirjallisuus ja sananvapaustyö sekä ilmiöiden sanoittaminen kirjallisuuden keinoin on tärkeä turvata.
Teksti: Anni Kukka
