Suomentaja tuo meille tuulahduksia toisista maista, ja joskus maailmanpolitiikan käänteet muovaavat työtä. Slaavilaisten kielten tuntijan, suomentaja Eero Balkin tapauksessa kaikki tiet vievät itään: kommunismin romahdus sai suomalaiset kiinnostumaan mm. tšekkiläisestä kirjallisuudesta. Kun Venäjä helmikuussa 2022 hyökkäsi Ukrainaan, Balkin kädet täyttyivät ukrainalaisten teosten suomennostyöstä.
– Vaikka alkuteokset eivät aina olisi suursuosikkejani, voin uhrata mieltymykseni hyvälle asialle. Kirjallisuuden meressä on joka tapauksessa toivottomasti materiaalia, joka ansaitsisi tulla suomennetuksi. Joskus tuntuu kärjistetysti siltä, että kustantajaa on vaikea saada, ellei maa ole englanninkielinen tai sodassa, suomentaja sanoo.
Sodan syttyminen ei tullut Ukrainan yhteiskunnallista keskustelua seuraavalle Balkille yllätyksenä, vaan ennemminkin suurena järkytyksenä siitä, että niin kävi. Alkushokin jälkeen hän on tarttunut jokaiseen kirjallisuusagenttien tarjoamaan suomennostyöhön. Niitä riittää, sillä ukrainan tuntijoita on maassamme vain vähän.
Ukrainalaiset kirjailijat saavat kirjoittaa poliittisesti epäkorrektejakin asioita, sillä poliitikot eivät sekaannu taiteeseen.
– Ukrainassa on kirjoitettu sodan aikana hurjalla vauhdilla teoksia. Osa niistä on todella hyviä, hauskoja ja kipeitä, kuten vaikkapa heti tuoreeltaan julkaistussa kokoelmassa Jbn rsn (”Vtn rsst”). Uskon, että sodasta kirjoitettujen klassikkoteosten syntyminen vie aikansa, Balk pohtii.
Ukrainalaista kirjallisuutta suomentaja luonnehtii monimuotoiseksi, todellisuuspohjaiseksi ja humoristiseksi: monet teokset on luotu pilke silmäkulmassa ja lukijan rajoja koetellen. Nykyteoksissa kuuluu hänen mukaansa tarve ammentaa voimaa Ukrainan eurooppalaisesta historiasta ja löytää takaisin maan juurille. Samoin täkäläisessä kirjallisuuselämässä on oma hehkunsa.
– Euroopan upeimmat kirjamessut pidetään renessanssi- ja kahvilapääkaupunki Lvivissä. Messut levittäytyvät aina koko kaupunkiin, ja osanottajia saapuu monista maista. Kiinnostavaa on sekin, että ukrainalaiset kirjailijat saavat kirjoittaa poliittisesti epäkorrektejakin asioita, sillä poliitikot eivät sekaannu taiteeseen, Balk sanoo.
Risuaidoista suomen kieleksi
Ukrainan lisäksi Balk suomentaa myös tsekistä, venäjästä, slovakiasta sekä ylä- ja alasorbista. Mittavan uransa varrella hän on kiepauttanut suomen kielelle muun muassa romaaneja, lauluja, lasten oopperan ja elokuvia. Suomentajan arkeen kuuluu myös tulkkausta sekä käännös- ja kirjallisuuskurssien vetämistä.
– Suomentaminen on jatkuvaa tasapainon etsimistä. Minun täytyy työssäni omaksua kirjailijan tyyli ja säilyttää alkuteoksen viritys alusta loppuun asti. Itse rakastan synkkiä ja julmia kirjoja – ja toisaalta myös uskottavaa ilottelua, kuten kevätkesän työ, tšekkiläisen Jiří Kratochvilin Kettunainen, Balk sanoo.
Slaavilaiset kielet poikkeavat monin tavoin suomen kielestä: siinä missä suomessa ei ole suvun kategoriaa, slaavikielissä myös verbeillä on suku. Kerran Balk suomensi yläsorbista Dorothea Šołćinan kertomuksen Mutkitteleva polku, jonka päähenkilöt olivat hän, nainen ja hän. Balk päätyi puhumaan hänestä, naisesta ja siitä, minkä vuoksi suomennoksessa ei voinut hyödyntää se-pronominia tavallisessa viittaustarkoituksessa.
Minun täytyy työssäni omaksua kirjailijan tyyli ja säilyttää alkuteoksen viritys alusta loppuun asti.
– Suomentaminen vaatii näppäryyttä ja kekseliäisyyttä, jotta raakakäännöksen rautalankaverkostoista ja risuaidoista saa luotua sujuvaa suomen kieltä. Rakastan sitä tunnetta, kun kekseliäisyyteni on koetuksella ja aivot toimivat täysillä. Alitajuntani työstää käännöksiä silloinkin, kun en niitä tietoisesti mieti, Balk kuvaa.
Toisinaan suomentajia verrataan muusikkoihin tai muihin taiteilijoihin. Ajatellaan, että samoin kuin muusikko tulkitsee kappaleen, suomentaja tulkitsee kirjailijan tekstiä. Balk vierastaa ajatusta kääntäjästä taiteilijana, vaikka työssä luovuutta tarvitaankin.
– Kääntäjänä olen mielestäni korkeintaan orkesterimuusikko, joka soittaa määrätyt nuotit yhdessä muun orkesterin – kuten kustannusmaailman – kanssa. Ennemmin taidan olla kuitenkin tilausmaalari, joka luo muotokuvia sen perusteella, mistä maksetaan.
Käännöspalkkiot ja äänikirjakorvaukset nousuun
Viiden vuosikymmenen verran kääntänyt Balk on ehtinyt nähdä suomennosalan muutoksen. 1980-luvulla suomennokset olivat usein suullisen sopimuksen varassa, minkä vuoksi tiliotteet täytyi laittaa visusti talteen. Jos kustantamo myytiin ja käännöspalkkiota ei ollut vielä maksettu, suomentaja saattoi jäädä tyhjin käsin.
Kustannuskenttä elää Balkin mukaan alituisessa aaltoliikkeessä, jossa yksi talo kuolee ja toinen kukoistaa. Alan aallot ja trendit muovaavat myös suomentajan työtä – ja jotkin asiat todella olivat ennen paremmin.
On lohdutonta kertoa yliopisto-opiskelijoille työmahdollisuuksista ja käännöspalkkioista.
– Urani alussa kustantamot suhtautuivat nykyistä avoimemmin kääntäjien ehdotuksiin suomennettavista teoksista, koska heillä ei ollut kontakteja esimerkiksi Itä-Eurooppaan. Lisäksi käännöspalkkioilla tuli paremmin toimeen kuin nyt, sillä summat ovat jääneet jälkeen inflaatiosta, Balk kertoo.
Suomentajan mielestä käännöspalkkiot tulisi saada nousuun ja e- ja äänikirjakorvaukset siedettävälle tasolle. Lisäksi käännöskirjallisuudelle tulisi luoda erillinen apurahasto. Hänestä on lohdutonta kertoa yliopisto-opiskelijoille työmahdollisuuksista ja käännöspalkkioista, jotka eivät ilman lisätuloja riitä hengen pitimiksi. Samaan aikaan suomentajia tarvitaan, jotta maailma avautuisi meille vastakin.
Kerran suomentaja itse sai lupaavan romaani-aihion mieleensä ja alkoi kirjoittaa. Luomistyö ei kuitenkaan sujunut suomentamisen lailla, joten Balk päätti pysyä lestissään. Samalla hän suhtautuu nöyrästi myös suomennostyön jatkumiseen.
– Kuvailen itseäni paitsi suomentajaksi myös kirjapapparaiseksi. Jos ja kun kääntäminen jonain päivänä loppuu, lukeminen ja kirjallisuuden seuraaminen onneksi jää, Balk päättää.
Teksti: Venla Valtanen
