Nykymaailmassa tieto pirstaloituu digi- ja printtialustoille ja moni kärsii informaatioähkystä. Uutta oppia tarjoillaan tietokirjojen lisäksi niin perinteisessä kuin sosiaalisessa mediassa, ja tekoäly tuottaa sisältöjä kiihtyvällä vauhdilla. Tietokirjailija Sanna Nyqvistin mukaan kirjamuotoisella tiedolla on silti edelleen vahva asema suomalaisessa yhteiskunnassa.
– Paikkansapitävää ja näkemyksellistä tietoa ei etsitä internetistä vaan tietokirjoista. Tietokirjailijoita arvostetaan ja kuunnellaan Suomessa, ja tietokirjan kirjoittaminen on tärkeä keino vaikuttaa yhteiskuntaan ja kulttuuriin, kirjallisuutta työnantajanaan pitävä Nyqvist sanoo.
Kirjallisuusalan ihmisillä on usein monta hattua – niin kirjallisuuden väärennöksiin, jäljennöksiin ja tekijänoikeuksiin perehtyneellä Nyqvistilläkin. Tietokirjojen luomisen lisäksi hän tutkii kirjallisuutta, kirjoittaa kirjallisuuskritiikkejä ja valmentaa tietokirjoittajia. Kirjallisuuden moniottelijan mukaan tietokirjailijan täytyy taitaa genrelle ominaiset keinot ja tuntea yleisönsä.
Tarvitsemme tekoälyn käyttöön yhteisiä kompensoinnin malleja, jotta myös tekijät saavat osansa tulovirroista.
– Lyhyiden tekstien rakennusaineet pysyvät helposti mielessä, kun taas tietokirjaan tarvittavan tietomassan hallinnointi on hyvin haastavaa. Jokainen kirjaprosessini on vaatinut intensiivisen työskentelyn vaiheita ja tyhjää tilaa ympärilleen, Nyqvist kertoo.
Kirjoittavan ihmisen täytyy kestää keskeneräistä tekstiä, mutta onneksi epätietoisuuden suossa tarpominen voi tuoda mukanaan kirkkaita näkymiä. Nyqvist kokee syvää onnea, kun hän saa oivalluksensa paperille ja tekstistä muovattua paremman.
Tietokirjailijan luovuutta ruokkivat muiden ihmisten ajatukset ja heidän kanssaan keskustelu. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran monitieteisessä ympäristössä Nyqvist voi jakaa tekstejään muiden tutkijoiden kanssa, kuulla heidän projekteistaan ja kokea yhteisöllisyytttä.
– Vuorovaikutteisuus on minulle tietokirjailijan työssä arvokasta. Projektieni varjelun sijaan kaipaan kimmokkeita kirjoittamiseeni ja palautetta siitä, mikä tekstissä toimii ja mitä kannattaisi kehittää.
Kirjallisia rantoja ja tutkimuksen ruokkimista
Kirja-aiheet ovat aina tyrkyttäneet tietokirjailijalle itseään: Nobelin kirjallisuuspalkinto on ylivoimaisesti maailman tunnetuin kirjallisuuspalkinto, johon kietoutuu salamyhkäisyyksiä ja tiedon aukkoja. Nämä kiehtoivat Nyqvistiä, ja hän etsi vastauksia kirjoittamalla palkinnosta tietokirjan Räjähdemiehen perintö: Vallasta, kirjallisuudesta ja Nobelin palkinnosta (2019).
Tietokirjaprojektissaan tekijä koki, kuinka itseä ja muita kaihertavat ristiriidat voivat kasvaa uudeksi tiedoksi ja kirjalliseksi sadoksi. Työstä sirottui aineksia myös tieteelliseen tutkimukseen. Tieteen popularisoinnissa tutkimuksen tuloksia esitellään kansantajuisesti, mutta tietokirjallisuuden arvoa akateemiselle tutkimukselle ei usein nähdä.
–Tietokirjallisuudessa on mahdollista kokeilla suuren yleisön edessä uusia asioita ja ajatella vapaasti, mikä hyödyttää usein tiedettäkin. Näen, että tietokirjallisuus ja tutkimus ruokkivat toisiaan, Nyqvist sanoo.
Tietokirjallisuuden tehtävä on muuttaa maailmaa. Mielestäni meidän ei tarvitse tyytyä vähempään.
Siinä missä Nyqvistin opiskeluaikana 1990–2000-luvuilla kirjallisuuden läpi katsottiin kirjallisuutta, nykyään kirjallisuuden läpi katsotaan maailmaa. Kirjoittajia kouluttaessaan hän on nähnyt, kuinka tämän ajan ilmiöt kanavoituvat yhä uusiin tietokirjoihin.
– Monissa nykyteoksissa tutkitaan ihmisen paikkaa osana ympäristöä ja yhteiskunnallista muutosta. Kirjallisia työkaluja tarvitaan tällä hetkellä myös työelämän pirstaloitumisen, henkisen pahoinvoinnin ja uupumuksen käsittelyyn.
Tällä hetkellä Nyqvist itse työstää uutta tietokirjaa rantojen kirjallisuushistoriasta. Työnimellä Rannalla – miten kirjailijat löysivät meren muovautuva teos käsittelee rantoja muun muassa oivallusten ja muutosten välitiloina: mukana on esimerkiksi rantaturistina tunnetun Jane Austenin teosten rantakuvausten analyysia.
Tekoäly muuttaa kirjallisuuden kenttää
Kirjallisuuden tekijänoikeuksiin Nyqvist syventyi tietokirjassaan Kirjalliset väärennökset: Huijauksia, plagiaatteja ja luovia lainauksia (2018), jonka hän kirjoitti yhdessä kirjallisuudentutkija Outi Ojan kanssa. Tekijänoikeudet ovat Nyqvistin mukaan tärkeitä siitä huolimatta, että nykyinen 1960-luvulla luotu tekijänoikeusjärjestelmä ei aina taivu digitalisaation ja alustatalouden tarpeisiin.
Lisäksi tekoäly tuo mahdollisuuksistaan huolimatta oman kitkansa kirjallisuuden tekijänoikeuksiin. Tekoäly herättää kysymyksen siitä, keille tekijänoikeuskorvaukset jatkossa jaetaan – saavatko tekoälyllä luotujen sisältöjen jälkieditoijat tuottoja vai jyvitetäänkö korvaukset organisaatioille. Ilman kollektiivista voimaa yksittäisen kirjallisuuden tekijän on mahdotonta saada ääntään kuuluviin, Nyqvist sanoo.
– Tekoäly nähdään usein tekniikan kehitysaskeleena, vaikka sen takana on ihmislihaa ja -verta. Sen avulla tehtävät voitot eivät valu heille, jotka ovat tuottaneet valtavan materiaalimassan. Tarvitsemme tekoälyn käyttöön yhteisiä kompensoinnin malleja, jotta myös tekijät saavat osansa tulovirroista.
Sääntelyä kaipaavat Nyqvistin mukaan myös kirjailijan tyylistä tekoälyistetyt pastissit. Kirjallisten syväväärennösten (deepfake) varalta on entistä tärkeämpää, että kirjallisuuden tekijänoikeuksia vaalitaan ja että luova työ tehdään näkyväksi. Tietokirjailijan mukaan tekijänoikeudet liittävät kirjailijan tekijöiden yhteisöön ja antavat palautetta siitä, että hänen teoksiaan luetaan ja arvostetaan.
Nyqvist toivoo, että hänen teoksensa näyttäisivät maailman yllättävästä ja harvinaisesta kulmasta. Jos jokin lukijassa liikahtaa, uudet oivallukset voivat synnyttää uudenlaista toimintaa. Samalla innostus kirjallisuuteen voi syttyä.
– Tietokirjallisuuden tehtävä on muuttaa maailmaa. Mielestäni meidän ei tarvitse tyytyä vähempään, Nyqvist summaa.
Teksti: Venla Valtanen
