Kulttuuri- ja urheiluministerin valtiosihteeri Jarmo Lindén totesi (HS Mielipide 12. 9.) valtion budjettitaloudessa elettävän tiukkaa aikaa, joka heijastuu myös lainauskorvauksiin.
EU:n jäsenmaana Suomea velvoittaa taloustilanteesta riippumatta vuokraus- ja lainausdirektiivi, jonka mukaan tekijän tulee saada kohtuullinen korvaus teostensa lainaamisesta. Suomea velvoittaa myös EU:n tuomioistuimen kesällä 2011 antama päätös, jonka mukaan lainauskorvaus ei saa olla tasoltaan symbolinen, vaan sen tulee olla riittävä korvaus tekijöille aiheutuvasta tulonmenetyksestä.
Lainauskorvauksia ei Suomessa suoritettu ennen vuotta 2007. Lain mukaan tekijöillä oli oikeus korvaukseen, mutta kaikki merkittävää lainaustoimintaa harjoittavat laitokset oli valtion toimesta rajattu korvausvelvollisuuden ulkopuolelle. Tilanne muuttui vasta, kun Euroopan komissio uhkasi haastaa Suomen oikeuteen lainauskorvauksen puuttumisesta.
Esimerkiksi Ruotsin korvaustasoon verrattuna suomalaisilta tekijöiltä on jäänyt karkeasti laskettuna viimeisten kymmenen vuoden aikana saamatta noin 66 miljoonaa euroa heille kuuluvaa tekijänoikeustuloa. Nyt maassamme on lainauskorvaus, mutta määräraha on kohtuuttoman alhainen.
Eduskunnan valtiovarainvaliokunta totesi viimesyksyisessä mietinnössään määrärahojen olleen Suomessa koko olemassaolonsa ajan riittämättömällä tasolla. Valiokunta piti välttämättömänä, että määräraha nostetaan asteittain sellaiselle tasolle, jolla tekijät saavat kohtuullisen korvauksen teostensa lainaamisesta. Mietinnössä kiinnitettiin huomiota myös kirjallisuuslajien eriarvoiseen kohteluun, koska opetus- ja tutkimuskirjastoista lainaamisesta ei kerry korvausta.
Tilanteen korjaamiselle on vahvat perusteet. Lainauskorvaus ei ole harkinnanvarainen tuki, eikä haastava talous anna Suomen valtiolle oikeutta olla noudattamatta direktiiviä. Asiasta ei kiistellä, vaan määrärahan korotukselle on laaja poliittinen tuki. Korottamista tukee koko kirjallisuuskenttä kustantajat ja kirjastot mukaan luettuina.
Lainauskorvauksien liittyvien epäkohtien ratkaiseminen ei edellytä monivuotisia selvitystöitä tai suunnitelmia, vaan poliittista tahtoa Suomen hallitukselta.
Anne Salomaa, toiminnanjohtaja
Kirjallisuuden tekijänoikeusjärjestö Sanasto
