Kannanotto: Lainauskorvaus on tekijänoikeuskorvaus

Sanasto - kuvitus

Kirjailija Fredrik Lång kritisoi Helsingin Sanomien julkaisemassa mielipidekirjoituksessaan Suomen lainauskorvauksia epäreiluiksi (HS Mielipide 30.11.2012). Toisin kuin Lång kirjoittaa, lainauskorvaus ei ole verrattavissa stipendeihin, avustuksiin tai kulttuurin tukiin. Lainauskorvaus on tekijänoikeudellinen korvaus teosten lainaamisesta ja sen tulee EU:n tuomioistuimenkin mukaan olla tasoltaan asianmukainen. Tämä ei Suomessa nykyisellä korvaustasolla toteudu. Lainauskorvaus on todettu riittämättömäksi kahden peräkkäisen eduskunnan sekä maamme hallituksen toimesta. Korotusta tukevat useat tahot, mm. tekijäjärjestöt, kustantajat sekä Suomen kirjastoseura. Lainauskorvaus tekijänoikeuskorvauksena ja kirjallisuuden harkinnanvaraiset tuet eivät ole toisiinsa sidotut, eikä lainauskorvauksen mahdollinen korottaminen vähennä esimerkiksi kirjastoapurahoihin suunnattuja varoja.

Otanta, johon lainauskorvaukset perustuvat kattaa 27 % maamme lainoista. Tämän alueellisesti ja kielellisesti edustavan otoksen toimittavat kaksi yritystä: Axiell, joka vastaa useimpien maamme kirjastojen lainausrekisteröinneistä, sekä pääkaupunkiseudun Helmet. Långin käsitys siitä, että lainauskorvauksia saavat ainoastaan parhaiten myyvät kirjailijat tai kuolinpesät on virheellinen. Lainauskorvausta maksetaan tekijälle korvauksena siitä, että hänen teoksiaan saa maksutta lainata yleisistä kirjastoista. Tekijänoikeuskorvaukset muodostavat luovan työn tekijän työstään saaman palkan, eikä Sanasto voi yksityisyyden suojan vuoksi julkistaa yksittäisten tekijöiden saamia korvaussummia. Julkaisemme tilitysten yhteydessä kattavasti tilastotietoa maksetuista korvauksista verkkosivuillamme. On myös muistettava, että lainauskorvaus on saajalleen veronalaista tuloa.

Joulukuun 2012 tilityksessä lainauskorvauksia jaettiin 2772 kirjallisuuden tekijälle yhteensä n. 1,4 miljoonaa euroa, josta kuolinpesien osuus oli hieman alle 3 %. Valtaosa korvauksista kohdistuu siis eläville kirjallisuuden tekijöille. Yli 1000 euron lainauskorvaukseen ylsi 261 henkilöä, 9,5 % korvauksen saajista. Alle 50 euroa saavia tekijöitä sen sijaan oli 971, eli 35 %. Lainauskorvausten häntä on siis pitkä. Kuitenkin tekijöiltä saadun palautteen perusteella nämä pienetkin korvaukset ovat odotettuja ja tarpeellisia. Mikäli lainauskorvaus olisi maassamme asianmukaisella tasolla, olisi järjestelmään mahdollista ottaa käyttöön degressiivinen leikkuri, joka tasaisi korvausta vähemmän lainatun kirjallisuuden, kuten runouden, hyväksi. Määrärahan nykyisellä tasolla tämä ei kuitenkaan ole mahdollista.

On totta, että kirjallisuusalalla riittää haasteita, puhutaan sitten tekijöiden toimeentulosta, digitaalisesta kehityksestä tai sosiaali- ja eläketurvasta. Tekijänoikeuskeskustelun keskiössä tulisi olla tekijän mahdollisuus elää työllään. Luovan alan toimijoiden laaja yhteistyö on paras tapa vaikuttaa tekijöiden kannalta tärkeisiin kysymyksiin. Vain yhdessä toimimalla saamme muutoksia aikaan.

Helsingissä 30.11.2012

Virpi Hämeen-Anttila, puheenjohtaja
Anne Salomaa, toiminnanjohtaja
Kirjallisuuden tekijänoikeusjärjestö Sanasto