Sanasto on jättänyt sivistysvaliokunnalle 16.10.2023 lausunnon koskien hallituksen esitystä (HE 46/2023 vp) laiksi tekijänoikeuslain muuttamisesta. Tämä artikkeli on tiivistelmä lausunnostamme, jonka voit lukea kokonaisuudessaan tästä.
Sanaston pääviestit
- Korvaus e-kirjojen ja e-äänikirjojen kirjastokäytöstä tulee teosten ja niiden tekijöiden yhdenvertaisen kohtelun vuoksi ulottaa myös käyttökertoina tilastoitavien e-kirjojen ja e-äänikirjojen käyttöön ml. verkkokirjahyllyissä olevat teokset. Miljoonan euron määräraha on mitoitettu kattamaan sekä yleisten kirjastojen että korkeakoulukirjastojen kaikki kirjallisuuden e-käyttö.
- Laki on vanhentunut jo syntyessään, jos se ei ota huomioon kaikkia kirjastoissa jo nyt yleistyneitä sähköisiä kirjallisuuden käyttötapoja. Hallituksen esitykseen sisältyvä pykäläesitys ei vaadi muutoksia verkkokirjahyllyjen ottamiseksi mukaan korvauksen piiriin, sillä pykälä kattaa nykyisessä sanamuodossaan myös verkkokirjahyllykäytön.
- Sanasto kannattaa kaikkien luovan alan tekijöiden tulojen kehittämistä, mutta tekijänoikeuslakiin kirjattavan korvausoikeuden on oltava oikeudenmukainen ja pitävästi perusteltavissa. Uudelle edunsaajaryhmälle eli äänikirjan lukijoille esitetty korvausoikeus poikkeaa kirjastokäytön korvaamisen aiemmasta käytännöstä. Valtion talousarviossa korvaus on osoitettu tekijänoikeudella suojattujen teosten tekijöille, ei kirjallisten teosten suullisille esittäjille. Kirjallisuuden tekijät ja äänikirjan lukijat eivät ole keskenään samassa asemassa äänikirjan lukijoiden eritasoisen työpanoksen ja tästä johtuvan erilaisen tekijänoikeudellisen aseman sekä erilaisen ansaintamallin vuoksi. Uuden edunsaajaryhmän eli äänikirjan lukijoiden korvausoikeudelle ei ole esitetty pitäviä perusteluita. Tämän vuoksi Sanasto esittää äänikirjalukijoiden oikeutta korvaukseen poistettavaksi esityksestä.
1. Lainauskorvauksen tarkoituksenmukaisuudesta ja esityksen perusteluista
E-kirjojen ja e-äänikirjojen kirjastokäytöstä koskevasta korvauksesta on päätetty säätää, koska kirjastojen asiakaskäyttö on muuttunut. Fyysisesten teosten lainoista lainauskorvausta maksetaan teosten tekijöille, eli kirjailijoille, kääntäjille, kuvantekijöille ja musiikintekijöille. Lainauskorvauksen taloudellinen merkitys on suuri kirjailijoille ja kääntäjille, sillä esimerkiksi yleisistä kirjastoista tehdyistä lainoista lähes 90 % on nimenomaan kirjoja. Lainauskorvausta ei makseta fyysisten äänikirjojen lukijoille, sillä heidän työpanoksestaan ei synny tekijänoikeutta. Lainauskorvaukseen oikeutettuja ovat ainoastaan ne henkilöt, joille muodostuu teokseen tekijänoikeus, kuten hallituksen esityksen perusteluosiossakin mainitaan.
Esityksen mukaisesti nyt tavoitteena on mahdollistaa tekijöille nykyistä lainauskorvausta vastaava korvaus kirjojen ja äänikirjojen sähköisessä muodossa tapahtuvasta kirjastokäytöstä. Esityksen mukaan ehdotetun pykälän soveltamisalaan ei kuuluisi nk. verkkokirjahyllypalvelujen käyttö kirjastoissa. Verkkokirjahyllyissä on kuitenkin tarjolla nimenomaisesti niitä teoksia, jotka ovat painetussa muodossa lainauskorvauksen piirissä.
Samaan aikaan, kun osa kirjallisuuden käytöstä on lainauskorvauksen idean ja hallituksen esitykseen kirjattujen perusteiden vastaisesti rajattu korvausoikeuden ulkopuolelle, esityksessä ehdotetaan korvausoikeutta uudelle edunsaajaryhmälle eli äänikirjojen lukijoille.
Kirjastoissa on ollut vuosikymmeniä saatavana fyysisiä äänikirjoja. Äänikirjojen kuuntelu on viime vuosina alkanut siirtyä sähköiseen formaattiin, mutta äänikirjojen kokonaislainamäärässä ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. Suosion räjähdysmäinen kasvu on tapahtunut pääasiassa kaupallisissa lukuaikapalveluissa. Uudelle edunsaajaryhmälle luotavan kirjastokäytön korvausoikeuden perusteena ei voi olla vain suosio – varsinkaan kaupallisissa palveluissa.
Äänikirjojen lukijoille ei synny tekijänoikeutta kirjalliseen teokseen – tekijänoikeus kirjalllisesta teoksesta kuuluu kirjailijalle ja kääntäjälle. Lukijoiden panos ei ole yhtä merkittävä ja yhtä paljon työtä vaativa kuin tekijöiden (kirjailijoiden ja kääntäjien) panos. Tämän vuoksi myöskään opetus- ja kulttuuriministeriön asettama selvityshenkilö, hovioikeudenneuvos Kristiina Harenko ei selvittäessään yleisten kirjastojen e-aineistojen käytön korvaamista suositellut korvausoikeuden myöntämistä äänikirjojen lukijoille.
2. Verkkokirjahyllyjen tulee olla mukana kirjastokäytön korvaamisen piirissä
Yleisissä kirjastoissa e-kirjojen ja e-äänikirjojen käyttömäärät ovat kasvaneet fyysisten kirjastolainojen määrän pysyessä entisellä tasollaan. Korkeakoulukirjastoissa siirtymä sähköiseen asiakaskäyttöön on ollut kokonaisvaltaisempaa: pelkästään vuosina 2020-2022 fyysisten lainojen määrä on laskenut 3,8 miljoonalla lainalla käyttäjien siirryttyä käyttämään esimerkiksi kurssikirjoja nk. verkkokirjahyllyjen eli sähköisten teoskokoelmien kautta. Monet korkeakoulukirjastot ovat myös siirtyneet hankkimaan teokset ensisijaisesti sähköisessä formaatissa.
Sanasto pitää tärkeänä, että myös kaikki korkeakoulukirjastoista saatavat e-kirjat ja e-äänikirjat ovat yhdenvertaisesti korvauksen piirissä. Erityisesti korkeakoulukirjastoille on tyypillistä, että e-kirjat ovat saatavilla verkkokirjahyllyssä eli sähköisessä teoskokoelmassa, johon kirjasto on hankkinut lisenssillä käyttöoikeuden.
On tärkeää huomata, että verkkokirjahyllyihin siirtynyt e-teosten käyttö ei ole uutta kirjastokäyttöä vaan samaa käyttöä ja samoja teoksia, jotka ovat aiemmin kuuluneet fyysisten teoslainojen ja fyysisesten teoskorvausten piiriin. Hallituksen esityksessä on ehdotettu rajausta, joka arvottaa teoksia sen mukaan, minkä kirjaston tarjoaman palvelun kautta käyttäjä teosta lukee.
Uutta korvausta on esitetty säädettäväksi nimenomaan siksi, että tekijälle voidaan korvata teknologisen kehityksen myötä teoksen ilmaisesta käyttämisestä aiheutuvaa tulonmenetystä. Juuri tämän korvauksen luonteen vuoksi kirjaston uusien asiakaskäytön muotojen tulee olla korvauksen piirissä.
Teoksia ja niiden tekijöitä tulee kohdella yhdenvertaisesti. Eduskunta on myöntänyt e-lainauskorvausmäärärahan kattamaan e-kirjojen ja e-äänikirjojen käytön sekä yleisissä kirjastoissa että korkeakoulukirjastoissa. Jos korkeakoulukirjastojen verkkokirjahyllyjä ei oteta korvauksen piiriin, näiden teosten kirjoittajat asetetaan merkittävästi muita kirjallisuuden tekijöitä heikompaan asemaan.
3. Äänikirjan lukijoiden oikeus korvaukseen ei ole perusteltu
Hallituksen esityksessä on ehdotettu, että äänikirjojen lukijat otetaan mukaan korvauksen piiriin. Sanasto kannattaa kaikkien luovan alan tekijöiden tulojen kehittämistä, mutta tekijänoikeuslakiin kirjattavan korvausoikeuden on oltava oikeudenmukainen ja pitävästi perusteltavissa. Tällaisia perusteluja äänikirjan lukijoita koskevan korvausoikeuden lisäykselle ei ole esitetty.
Äänikirjan lukijalla on oma roolinsa äänikirjan valmistumisessa, mutta äänikirjan lukijan työpanos ei ole samaistettavissa kirjan kirjoittajan tai kääntäjän työpanokseen, sillä lukija ei osallistu sisällön tuottamiseen. Kirjan kirjoittajalla on tekijänoikeus teokseensa, ja kirjan kääntäjällä on itsenäinen tekijänoikeus jälkiperäisteokseensa. Teoksen äänikirjaksi lukeva henkilö on tekijänoikeuslain mukainen esittävä taiteilija, kun hän esittää kirjallisen teoksen. Näin ollen äänikirjan lukijan panos nauttii lähioikeussuojaa. On epäjohdonmukaista, jos äänikirjan lukijan suullinen esitys, jolle ei ole asetettu vastaavia omaperäisyysvaatimuksia, asetetaan saman korvauksen piiriin kuin kirjailijan tai kääntäjän itsenäinen ja omaperäinen henkisen luomistyön tulos.
E-äänikirjojen suosio kaupallisissa palveluissa ei ole peruste uuden kirjastokäyttöön pohjautuvan korvausoikeuden luomiselle äänikirjojen lukijoille. Äänikirjan lukijat saavat aikaa ja työmäärää vastaavaan palkkion muiden teosten lukemisesta, toisin kuin näiden teosten kirjoittajat. Kirjailija käyttää kirjan kirjoittamiseen keskimäärin yhdestä kolmeen vuotta.
Uutta korvausta kuvataan hallituksen esityksessä kulttuurituen luonteiseksi. Kulttuuritukeen sisältyy usein ajatus uusien sisältöjen luomisesta ja siihen käytetyn työn tukemisesta. Äänikirjan lukijan työpanos ei tuota uutta sisältöä, eikä teosten lukeminen edistä uuden kirjallisuuden syntymistä.
Valtion talousarvioesityksessä miljoonan euron ”määrärahasta maksetaan tekijänoikeudella suojattujen teosten tekijöille ja muille oikeudenhaltijoille hyvitystä teoksen kappaleiden valmistamisesta yksityiseen käyttöön sekä tekijänoikeuslakiin perustuvia korvauksia kirjastoissa tapahtuvasta teosten lainaamisesta ja e-lainaamisesta sekä julkisen rahoituksen piirissä olevissa kulttuuriperintölaitoksissa tapahtuvasta suojatun aineiston käytöstä tekijänoikeuksien haltijoita edustavien järjestöjen kanssa tehtyjen sopimusten mukaisesti.” Tämä ei siis koske lähioikeudella suojattujen suullisten esitysten esittäjiä eikä korvausoikeuden piiriin ole määrärahaa myönnettäessä tarkoitettu ottaa uutta, tämän määritelmän piiriin kuulumatonta edunsaajaryhmää.
Sanasto muistuttaa, että eduskunta on myöntänyt miljoonan euron määrärahan nimenomaan e-kirjojen ja e-äänikirjojen kirjastokäytön korvaamiseen tekijöille. Mikäli lisäksi halutaan antaa muilla perustein äänikirjan lukijoille oikeus korvaukseen, tähän tulee osoittaa lisäbudjetti.
Äänikirjojen lukijoiden mahdollisen korvausoikeuden käytännön toteutukseen liittyy useita avoimia kysymyksiä. Äänikirjan lukijana voi toimia näyttelijä, kirjailija, kääntäjä tai kuka tahansa muu henkilö, joka ei kuulu lainauskorvausta jakavien yhteisöjen piiriin. Jos äänikirjan lukijoille korvausoikeus säädettäisiin, kaikilla lukijoilla tulisi olla yhdenvertainen oikeus hakea ja saada laisas säädettyä korvausta.
Saman teoksen voi lukea ääneen moni eri lukija, jolloin samata teoksesta muodostuu useita korvauksen piiriin kuuluvia versioita. Tällöin mahdollisen korvauksen piiriin kuuluvien lukijoiden määrä moninkertaistuu. Jos äänikirjojen lukijoille säädetään nyt oikeus korvaukseen kirjastojen e-käytöstä, joudutaan jatkossa selvittämään myös sitä, miten kunkin äänikirjan lukijaääni todellisuudessa on tuotettu ja sitä, millä tavalla osoitetaan henkilö, jonka ääntä on lukiessa minkäkin verran kuunneltu. Tämä aiheuttaa kohtuutonta hallinnollista taakkaa korvauksia hallinnoiville järjestöille ja voi osoittautua käytännössä mahdottomaksi.
Korvausoikeuden puuttuvien perusteluiden, äänikirjan lukijoiden eritasoisen työpanoksen ja tästä johtuvan juridisen aseman sekä ansaintamallin vuoksi Sanasto esittää äänikirjalukijoiden oikeutta korvaukseen poistettavaksi esityksestä.
