Puheenjohtaja Virpi Hämeen-Anttilan talvitervehdys

Kirjailija Virpi Hämeen-Anttila aloitti ensimmäisen kaksivuotiskautensa Sanaston puheenjohtajana vuoden 2012 alussa. Hämeen-Anttila edustaa hallituksessa Suomen Kirjailijaliittoa. Seuraavassa hänen mietteitään alkaneesta puheenjohtajakaudesta.

Vuoden vaihtuessa olen saanut viestikapulan Paavo Ahoselta, joka toimi Sanaston puheenjohtajana neljä vuotta. Otan toimeni vastaan kiitollisena ja nöyränä. Niin paljon on saavutettu hänen kautenaan, että kaikkea on turha yrittää luetella. Lyhyesti voisi todeta, että suuri osa siitä, mikä oli neljä vuotta sitten suunnitelmina papereissa, on nyt todellisuutta. Lainauskorvausjärjestelmä on toimiva ja laaja-alainen ja viritetty kehittymään edelleen tulevien vuosien aikana. Tämän on tehnyt mahdolliseksi suhteellisen pienen, mutta sitäkin ahkeramman ja omistautuneemman joukon työ.

Myönnän, etten ymmärtänyt Sanaston keskeistä merkitystä kaltaisilleni tekstintekijöille ennen kuin siitä tuli uuden pestini takia välttämätöntä. Nyt ymmärrän ja haluan, että mahdollisimman moni muukin ymmärtää. Sanaston on tulevaisuudessa perustehtäviensä ohessa vahvistettava yhteyksiään kaikille tasoille, joilla on tekijänoikeuksien kanssa mitään tekemistä.

Politiikkatyöryhmän ponnistukset ovat osoittaneet, mikä merkitys on päättäjien kasvavalla tiedolla tekijänoikeuksista ja lainauskorvauksesta. Kaikki kirjallisuuden tekijät pitäisi saada Sanaston piiriin paitsi korvausten, myös tiedotuksen vuoksi. Liian moni tuntee huonosti oikeutensa tekijänä. Ei tässä kyllin. Sähköisen viestinnän mullistaessa maailmaa tekijän oikeutta teoksiinsa täytyy puolustaa myös tavallisen kansalaisen edessä. Hänen täytyy tajuta, että kirjailija ei ole ahne elätti vaan työntekijä siinä missä muutkin, ja halu käyttää luovan työn hedelmiä rajoittamatta ja ilmaiseksi on sama kuin tahtoisi tehdä ostoksia kaupassa ja syödä ravintolassa rajoittamatta ja ilmaiseksi.

Sanastossa on tehty pitkiä päiviä. Moni iso asia on nyt kunnossa. Se vapauttaa energiaa muualle – myös ansaittuun lepohetkeen uurastuksen lomassa ja iloon ja ylpeyteen siitä, mitä on saavutettu. Olen iloinen, kun pääsen osaksi tätä mainiota joukkoa, joka työskentelee arvokkaan päämäärän hyväksi.

Virpi Hämeen-Anttila