Sanasto on olemassa, jotta kirjailijoiden ja kääntäjien tekijänoikeudet toteutuisivat mahdollisimman hyvin. Sanan arvo -juttusarjassa annamme kirjallisuuden tekijöiden kertoa, mitä tekijänoikeus ja tekijyys heille merkitsee. Tällä kertaa vuoron saa kirjailija Katariina Vuori.
Kun kirjailija Katariina Vuori (s. 1971) kävi ala-asteen kolmatta tai neljättä luokkaa, hän tarjosi ensimmäisen romaanikäsikirjoituksensa kustantajalle. Kolme kaunokirjoituksella täytettyä ruutupaperisivua palautuivat paitsi kohteliaan tyrmäyksen myös suurimmista kustantamoista vinkkaavan listan kera.
– Tuolloin haaveilin kirjoittavani tyttökirjoja. Kirjoittaminen jäi kuitenkin moneksi vuodeksi sivuun.
Uteliaisuus uutta kohtaan on ajanut arkeologiaa ja fysioterapiaa opiskelleen Vuoren muun muassa fysioterapeutiksi Lähi-itään, kuntosalivastaavaksi Singaporeen USA:n ilmavoimien tukikohtaan ja oppaaksi valaiden tarkkailualukselle.
Viisi vuotta sujahti, kun Vuori asui purjeveneessä, joka kulki ympäri Aasiaa, Intian valtamerellä ja Atlantilla. Matkalta Vuori kirjoitti lehtijuttuja, ja aalloilla oli myös paljon aikaa lukea – ja miettiä reissuilla kertyneitä aarteita.
Köyhyysteoksista Saunakeittokirjaan
Suomeen palattuaan Vuori työskenteli sanomalehtitoimituksessa ja perusti perheen. Idea Saunakeittokirjasta oli alkanut kypsyä jo merillä, mutta nyt oli tullut oikea aika toteuttaa se. Opus syntyi suvun mökillä, jossa kirjailijan mummo oli aikanaan savustanut lahnaa kiukaanpesässä.
– Pelkäsin, että joku muu ehtisi kirjoittaa teoksen samasta aiheesta. Hätäpäissäni taitoin kirjan omakustanteena yhdessä yössä.
Sitten toinen lapsista sairastui, ja Vuori joutui luopumaan lehtitöistään ja siten myös säännöllisistä tuloistaan. Nyt voin kokeilla mitä vain, hän ajatteli – ja alkoi kirjoittaa lisää.
Nykyään kirjailija on tunnettu laajasta tuotannostaan, johon lukeutuu kahden romaanin lisäksi esimerkiksi eriarvoisuuteen pureutuvia teoksia, keittokirjoja ja itsemurhaa yrittäneiden tarinoista kertova Kourallinen tabuja. Syksyllä 2019 Vuori sai Suomen tietokirjailijoiden tietokirjailijapalkinnon.
– Minua kiehtovat pienet yksityiskohdat ja yksilöiden tarinat ison ilmiön takana. Ei ole niin pientä aihetta, ettei se jotakuta kiinnostaisi!
Tilityspäivän iloa ja identiteetin vahvistusta
Monen ammatin harjoittajana Vuoren on ollut vaikea mieltää itseään kirjailijaksi, ja toisinaan muutkin ihmiset ovat kyseenalaistaneet hänen työtään.
– Kampaajan ei tarvitse esiintyä televisiossa tai nauttia suurta suosiota ollakseen uskottava kampaaja. Kun kerron olevani kirjailija, saatan saada osakseni kummastuneita kyselyitä siitä, myydäänkö teoksiani oikeasti kirjakaupoissa.
Sanastosta saatavat tekijänoikeuskorvaukset kattavat kohtalaisen suuren osan Vuoren tuloista. Ansioita tulee jonkin verran myös apurahoista, teosten myyntirojalteista, tekstisisällön tuottamisesta esimerkiksi yrityksille sekä luovan kirjoittamisen ja kirjallisuusterapian opettamisesta.
– Sanasto merkitsee minulle paitsi taloudellista turvaa myös identiteetin vahvistusta. Tilityspäivänä kirjoitustyö konkretisoituu: teoksiani luetaan. Kai minusta kuitenkin tuli kirjailija?
Vuorelle on tärkeää, että Sanaston kaltainen taho pitää huolta kirjallisuuden tekijöiden eduista ja turvaa heidän asemaansa muiden yhteiskunnan rakentajien joukossa. Tekijänoikeuksien merkitys on kirjailijan mukaan mittaamattoman suuri.
– Kun arkkitehti suunnittelee talon piirustukset, niitä ei jaeta kaikille ilman korvauksia. Eikö saman kuuluisi päteä kirjallisuuden tekijän tuotoksiin?
Vimma etsiä ja löytää
Muutama vuosi sitten Vuori meni päivätöihin ja koitti olla kirjoittamatta. Taidepedagogin pesti kävi kuitenkin hankalaksi, sillä mieli kuhisi kirja-aihioita taukoamatta.
– Kirjoittamisen himoni on varmaan samanlaista kuin joidenkuiden sokerihimo. Muutun levottomaksi, jollen pääse toteuttamaan ideoitani.
Juuri nyt työn alla on novellikokoelman ja romaanin lisäksi syksyllä ilmestyvä lasten sanataideopas, ja uusia kirja-ajatuksia versoo koko ajan.
Joskus Vuori toivoo, että hän olisi syventynyt vain yhteen genreen. Vimma etsiä ja löytää monenlaista on kuitenkin ohjannut juuri tällaiselle polulle.
– Kirjoittamisessa parasta on ehkä uuden oppiminen. Eteeni on sen ansiosta tullut asioita ja ihmisiä, joita en olisi muutoin kohdannut. Hetkiä, joilla on merkitystä.
