Sanasto on olemassa, jotta kirjailijoiden ja kääntäjien tekijänoikeudet toteutuisivat mahdollisimman hyvin. Sanan arvo -juttusarjassa annamme kirjallisuuden tekijöiden kertoa, mitä tekijänoikeus ja tekijyys heille merkitsee. Kääntäjien näkökulmaa avaa suomentaja Lotta Toivanen.
1970-luvun vantaalainen sekatavarakauppa. Pehmeäkantinen Viisikko-kirja: 4,90 markkaa. Kahdeksanvuotias Lotta Toivanen käytti kaikki viikkorahansa Enid Blytonin teoksiin ja tiesi jo yläasteella ryhtyvänsä kääntäjäksi. Parikymppisenä vietetyt Pariisin-vuodet saivat hänet viehättymään erityisesti ranskan kielestä ja kulttuurista.
– Nuorena ihminen imee vaikutteita ja innostuu. Minä ihastuin soinnikkaaseen ranskaan ja opiskelin romaanista filologiaa Helsingin yliopistossa.
30 vuotta työkseen suomentanut konkari on ehtinyt kääntää Yleisradiossa, Euroopan komissiossa ja viimeiset kaksikymmentä vuotta vapaana taiteilijana. Toivasen käännöstuotantoon lukeutuu muun muassa Anna Gavaldan, Yasmina Khadran ja Leïla Slimanin teoksia.
– Ranskan lisäksi olen kääntänyt jonkin verran myös italiasta ja englannista. Visuaalisena ihmisenä valitsen jokaiseen käännösprojektiin kauniskuosisen kierrevihkon työpäiväkirjaksi. Työn edetessä vihko täyttyy huomioista, kysymyksistä, tarkistettavista yksityiskohdista.
Kääntäjä kuulostelee tekstin rytmiä
Tanssija ja projekti-insinööri – molempia rooleja Toivanen työssään tarvitsee.
– Kääntäminen vaatii salsalle ominaista heittäytymistä ja insinöörimäistä pikkutarkkuutta. Parasta on, kun tasapaino löytyy. Silloin teksti alkaa pikkuhiljaa hengittää ja kuulostaa kirjallisuudelta.
Kääntäjänä luon uuden teoksen. Luovassa työssäni olen sekä ranskankielisen kirjailijan että suomenkielisen lukijan palveluksessa.
Tanssia harrastavan kääntäjän mukaan suomentamisessa olennaista on tavoittaa kirjailijan hengitys ja tekstin rytmi ja välittää ne lukijalle.
– Kääntäjänä luon uuden teoksen. Luovassa työssäni olen sekä ranskankielisen kirjailijan että suomenkielisen lukijan palveluksessa.
Suomentaminen kulkee sanoista elävän Toivasen matkassa koko ajan, hereillä ja nukkuessa. Juuri nyt työpöydällä on Simone de Beauvoirin ennen julkaisematon pienoisromaani Les inséparables (Erottamattomat) vuodelta 1954.
– Vahvasti omaelämäkerrallinen teksti kuvaa kahden nuoren tytön ystävyyttä ja naisen asemaa sadan vuoden takaisessa Ranskassa.
Tekijälle turvattu toimeentulo, lukijalle laadukas teksti
Kääntäjän tulot kertyvät kolmesta lähteestä: kustantamojen palkkioista, apurahoista ja Sanaston tekijänoikeuskorvauksista. Toivaselle tekijänoikeus merkitsee ennen kaikkea turvattua toimeentuloa. Kirjallisuuden tekijä ja lukija hyötyvät molemmat tekijänoikeudesta – siitä, että taiteilija saa tehdä kirjallisen työnsä rauhassa ja että työstä maksetaan asianmukainen korvaus.
– Kun taidettani ja rautaista osaamistani arvostetaan ja niistä maksetaan, lukija saa nauttia laadukkaasta kirjallisuudesta. Sanasto on kasvattanut taloudellista turvaani ja lisännyt työskentelyrauhaa.
Kirjallisuus tuo elämäämme arvokasta henkistä sisältöä. Se ylevöittää arkeamme.
Muiden kulttuurien tarinoita välittävien joukko on Suomessa tiivis mutta pieni. Toivasen mielestä kääntäjien ammattikunta jää usein näkymättömäksi, mutta viime vuosina on nähty pilkahduksia paremmasta.
– Nykyään kirjan kannessa tai liepeessä on toisinaan suomentajan nimi. Moni ei silti tunne työtämme, ja tehtävää kääntäjien näkyvyyden edistämiseksi riittää edelleen.
Monenkirjavia kohtaloita Marokosta, Algeriasta ja Libanonista
Suomentajien työn ansiosta saamme nauttia vieraiden kulttuurien kirjallisuudesta. Toivanen mainitsee suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen professori Janne Saarikiven Suomen kieli ja mieli -teoksen, jossa Saarikivi kuvailee kirjoja kohtaamisiksi, eräänlaiseksi pullopostiksi.
– Ranskaa puhutaan monessa maailmankolkassa. Kääntäjänä saan välittää suomalaisille lukijoille esimerkiksi algerialaista, marokkolaista ja libanonilaista pullopostia – monenkirjavia tarinoita ja kohtaloita merten takaa.
Sanalla on arvonsa. Kielitoimiston sanakirjan mukaan arvo-sana merkitsee kahta asiaa: arvo on ”se, minkä perusteella jotakin pidetään merkityksellisenä, hyvänä, arvokkaana” tai ”arvokas, merkitsevä asia”. Kirjallisuudella on 2020-luvun maallistuneessa yhteiskunnassa monille tärkeä, luonnon tavoin miltei hengellinen tai henkinen merkitys, sanoo Toivanen.
– Kirjallisuus tuo elämäämme arvokasta henkistä sisältöä. Se ylevöittää arkeamme.
Teksti: Venla Valtanen
