Sanasto on olemassa, jotta kirjailijoiden ja kääntäjien tekijänoikeudet toteutuisivat mahdollisimman hyvin. Sanan arvo -juttusarjassa annamme kirjallisuuden tekijöiden kertoa, mitä tekijänoikeus ja tekijyys heille merkitsee. Tällä kertaa vuoron saa tietokirjailija Laura Ertimo.
Tietokirjailija Laura Ertimo on lapsesta saakka tottunut lukemaan melkein kaikkea vastaan tulevaa mahdollisimman laajasti. Hänen perheessään on tapana lukea koko joukolla ääneen, koska yhteinen kirjaan syventyminen tekee lukukokemuksesta erityisen mielenkiintoisen.
– Varsinkin, jos jokin teos käsittelee hankalaa aihetta, olisi hyvä, että siihen tartuttaisiin perheissä yhdessä. Se synnyttää ylisukupolvista keskustelua ja yhteisymmärrystä.
Kirjoja Ertimo pitää jopa anarkistisina nykypäivänä. Kirjoja tarvitaan hänen mukaansa siihen, että erilaisista aiheista olisi edelleen saatavilla tietokokonaisuuksia, joilla on alku ja loppu.
– Kirjat ovat astetta tyynempiä elementtejä ja kestäviä esineitä. Kun tieto nykyisin pirstaloituu niin pieniksi ja vastakkaisiksi palasiksi, on hyvä että luodaan myös kokonaisia teoksia, joissa aiheista muodostetaan ehyt näkökulma.
Lisäksi on tärkeää, että on kirjallisia teoksia, joista kirjoittaja ottaa vastuun omalla nimellään. Tietokirjailijan päävastuu on Ertimon mukaan yksiselitteinen: totuuteen pyrkiminen parhaan kyvyn mukaan.
Ei ole kauaa siitä, kun lukemiseksi laskettiin vain kaunokirjallisuuden lukeminen.
Laura Ertimo on taustaltaan maantieteilijä ja hän on kirjoittanut tietokirjoja vuodesta 2006 alkaen. Hänen teoksistaan useimmat on suunnattu lapsille ja niissä käsitellään erilaisia luonnontieteellisiä ilmiöitä. Tänä vuonna Ertimolta on ilmestynyt muun muassa kuvittaja Sanna Pelliccionin kanssa tehty päiväkoti-ikäisten Missä sinä olet?, jossa Plop-niminen hahmo ihmettelee olevaisuutta universumitasolta atomeihin.
– Lapset ovat hyvin joustavia ottamaan vastaan kaikenlaista tietoa eivätkä välttämättä hätkähdä vaikeiden aiheiden edessä. Lastenkirjallisuudessa pyritäänkin joskus välttämään järkyttämästä ei niinkään lapsia, mutta heidän vanhempiaan.
Lasten ja nuorten tietokirjallisuus voi hänen mukaansa toimia myös lukemisen sillanrakentajana.
– Ei ole kauaa siitä, kun lukemiseksi laskettiin vain kaunokirjallisuuden lukeminen. Tarvitsemme monenlaisia tekstejä, jotta mahdollisimman moni pääsisi lukemiseen kiinni.
Kirjoissa ei Ertimon mukaan myöskään tarvitse aina tuijottaa ikäsuosituksia – lasten tietokirjoista voi näet olla iloa aikuisillekin, joilla on myös tarvetta perustiedolle. Lasten tietokirjallisuus voi siis käydä hyvästä avauksesta ennalta tuntemattoman aiheen äärellä.
– Jos tuntuu, että ei ole aikaa tiiliskiville, voisi kääntää katseensa ohuempiin teoksiin. Kirjamme Ihme ilmat! – Miksi ilmasto muuttuu (2019) onkin saanut palautetta siitä, että se sopii kelle tahansa hahmottelemaan tätä aihetta.
Lasten tietokirjallisuus parantaa demokratiaa
Millä tavalla lapsille kuuluu kirjoittaa tieteellisistä aiheista? Osittain kirjailija saa lapsille kirjoittaessaan suuremmat kielelliset vapaudet. Toisaalta Ertimon mukaan lopulta ei ole sanoja, joita lasten tietokirjallisuudessa ei voisi käyttää. Ertimo haluaa tällä myös vaikuttaa siihen, minkälaisista asioista lasten kanssa keskustellaan.
– Esimerkiksi sanaa hiilidioksidi, joka on pitkä ja vähän rumakin, voi käyttää kun sen laittaa oikeaan kohtaan ja selittää sopivalla tavalla. Tällä tavalla sana voi normalisoitua tekstiin. Tämä taas liittyy demokratiaan ja osallisuuteen. Kun hallitsee samat sanat kuin muutkin, avautuu mahdollisuus osallistua keskusteluun. Tätä kautta lasten oma ääni vahvistuu.
Ertimon kirjoitustyö alkaa lukemisesta ja lähteiden etsimisestä. Kirjoittamisen suuntaa puolestaan ohjaavat he, keille teosta kirjoitetaan. Tieteellinen teksti ei tietenkään ole alkuperäisessä muodossaan lastenkirjakirjallisuutta.
– Varsinainen kirjoittamiseni on sitä, että haen kosketuspintaa kohderyhmään sekä uuteen aiheeseen ja sanastoon. Kun kirjoitan, sovittelen tietyn näkökulman tai maailmankuvan palasia kohderyhmääni.
Lastenkirjojen lisäksi selkokielisiä tekstejä kirjoittavan Ertimon teosten kohderyhmiin kuuluvat ihmiset jäävät helposti uudemman ja ei-vakiintuneen tiedon kelkasta. Tällöin he jäävät myös ulkopuolelle aihetta ympäröivästä keskustelusta. Myös teosten aiheet valikoituvat sen mukaan, minkälaisen puutteen kirjailija on huomannut ympäriltään.
– Aiheen valinta lähtee tarpeesta, siitä, että huomaan jonkin aukon ja alan miettiä, mitä minulla olisi annettavana tähän. Toisinaan minulla on vain kova halu jakaa itseäni kiinnostavia aiheita.
Ertimolle ei ollut alkuun itsestäänselvää, millä tavoin ilmastonmuutosta kannattaa käsitellä lastenkirjassa. Esimerkiksi se, miten kuvata maailmanlaajuisten tuotantoketjujen logiikkaa ja päästöjä, asetti hänelle ja kuvittaja Mari Ahokoivulle haasteen, joka ratkesi luovalla yhteistyöllä.
– Kirjoittamisessa parasta ovat hetket, joissa lähtöasetelmaltaan mahdottoman tuntuinen teema loksahtaa kohdilleen. Tässä myös kuvittajayhteistyöllä on suuri merkitys. Teos luodaan alusta saakka kuvittajan kanssa rinnakkain ja koko prosessin ajan tältä saa arvokasta palautetta.
Sanasto kokoaa tekijät yhteen
Tietokirjailijan tulot muodostuvat apurahoista ja tekijänpalkkioista. Agentuurin tekemän työn kautta Ertimo saa tuloja myös Suomen ulkopuolelta.
– Apurahoituksella on suuri merkitys, sillä lasten tietokirjallisuus on Suomessa marginaalista, ja koko kirja-alan ansaintalogiikka murroksessa.
Tekijänoikeudet ovat tietokirjailijan työn perusta, eikä työtä olisi mahdollisuutta tehdä ilman niitä. Tekijänoikeudet merkitsevät Ertimolle mahdollisuutta kirjoittaa.
– Oma työtapani on aika työläs muun muassa pitkälle viedyn kuvittajayhteistyön takia. Jos tätä ei voisi tehdä ammatikseen, niin en tiedä milloin kirjoittaisin. En pystyisi työskentelemään yöllä.
Luovan alan työ poikkeaa paljon perinteisestä työstä ja kirjailijat työskentelevät yksittäisinä henkilöinä erillään toisistaan. Sanaston olemassaolo merkitsee Ertimolle sitä, että koko hänen ammattiryhmänsä on koottu yhteen. Sanasto on myös hänen mukaansa näyttänyt kyntensä muun muassa lainauskorvausten saattamisessa uudelle tasolle.
– Vapaana kirjoittajana on niin hyvässä kuin pahassa vapaa ja irrallinen. Siksi tekijänoikeuksia ajavan ja tekijöitä kokoavan järjestön merkitys korostuu.
Teksti: Anni Kukka
