Sanan arvo: Työrauha taiteen tekemiseen

Tiina Raevaara

Sanasto on olemassa, jotta kirjailijoiden ja kääntäjien tekijänoikeudet toteutuisivat mahdollisimman hyvin. Sanan arvo -juttusarjassa annamme kirjallisuuden tekijöiden kertoa, mitä tekijänoikeus ja tekijyys heille merkitsee. Ensimmäisenä aihetta pohtii kirjailija Tiina Raevaara.

Kauno- ja tietokirjallisia teoksia työkseen kirjoittavalle Tiina Raevaaralle (s. 1979) tekijänoikeus merkitsee koko elantoa.

– Parhaimmillaan tekijänoikeus voi rohkaista ihmistä kirjoittamaan. Se viestittää, että tekstien tekeminen saattaa olla taloudellisesti kannattavaa jopa Suomen kaltaisessa pienessä maassa.

Lainauskorvausten karttuminen vaivalla kirjoitetuista romaaneista, novellikokoelmista ja tietokirjoista on osoittanut Raevaaralle, että hänen teoksiaan todella luetaan. Turvallisen tekijänoikeuskallion päälle kirjailijan on hyvä rakentaa ydinosaamistaan: taiteellisia ja tieteellisiä sanallisia maailmoja.

– Kirjojen julkaiseminen tekijänoikeuksitta olisi päiväperhomaista kertakirjatoimintaa. Pysyisivätkö teokseni silloin edes ominani?

Vieroksunta vaihtui puolustamiseen

Tie tekijänoikeuksien puolustajaksi ei ole ollut mutkaton, sillä nuorena kirjailija jopa jossain määrin vieroksui niitä.

– Pidin tekijänoikeuksia ummehtuneina ja vanhanaikaisina. En enää edes muista, miksi.

Ensimmäisten kirjojen julkaisemisen jälkeen hän alkoi vähitellen kyseenalaistaa näkemyksiään. Kinkkiset tilanteet saivat miettimään, josko tekijänoikeuksilla sittenkin olisi väliä.

– Erään romaanini oikeudet palautuivat minulle, kun sen kustantaja meni konkurssiin. Huomasin kuitenkin, että romaanin e-kirjaversiota myytiin eräässä verkkokirjakaupassa edelleen, eikä minulla ollut aavistustakaan, minne sen myyntitulot ohjautuivat.

Sanasto keventää kirjailijan taakkaa

Alati lisääntyvien julkaisumenetelmien maailmassa kirjailijan on entistä vaikeampi pysyä kartalla teostensa todellisesta käytöstä. Toisinaan tuntuu, että kirjoitusrauhaan vetäytymisen sijaan pitäisi pitää silmät auki ja vahdata kaikkea väärinkäytösten varalta.

– Onneksi Sanasto tekee kirjailijan arjesta järjettömän paljon helpompaa. Olen kiitollinen siitä, että Suomessa on taho, joka puolustaa kirjallisuuden tekijöiden etua ja kerää korvauksia heidän puolestaan.

Kirjailijan ensisijainen tehtävä ei ole tekijänoikeuksista huolehtiminen vaan tekstin tuottaminen. Kenen tahansa on kuitenkin hyvä tuntea elinkeinonsa juridiset perusteet.

 – Kirjailijoiden tekijänoikeuskoulutukset ovat kullanarvoisia. Esimerkiksi kustannussopimusta solmittaessa on ensiarvoisen tärkeää tietää, mistä asioista kulloinkin sovitaan.

Tavallisesti kirjailija puurtaa tekstiensä parissa itsekseen. Siksikin kirja-alaa yhdistävillä tahoilla on Raevaaran mielestä valtava merkitys.

– Sanasto tuo kirjallisuuden tekijöiden keskuuteen yhteisöllisyyttä, jota yksinäistä työtä tekevien on arjessaan hankala tavoittaa. Suurella joukolla on myös helpompaa ajaa kirja-alan yhteisiä asioita.

Käytännössä yhteiskuntamme on rakentunut tekijänoikeuksien varaan. Ihmistä arvostetaan niin paljon, että hänelle ajatellaan kuuluvan korvaus ahkeroinnistaan.

Luonto inspiraation sammiona

Kirjailijuuden lisäksi Raevaara tunnetaan tiedetoimittajana ja akateemisena vaikuttajana. Hän on tohtoriksi väitellyt biologi ja erikoistunut perinnöllisyystieteeseen.

– Luonto ja eläimet ovat aina olleet lähellä sydäntäni. Haluan tehdä teksteilläni näkyväksi sen, miten ne vaikuttavat ihmisen elämään.

Luonnontieteilijäksi kouluttautunut kirjailija tuntee toisinaan itsensä ulkopuoliseksi kirjallisuustieteeseen perehtyneiden kollegoidensa vierellä. Ennen kaikkea hän on kuitenkin onnellinen valitsemastaan tiestä.

– Ammennan luonnosta metaforia ja aiheita teksteihini. En koskaan koe tyhjän paperin kammoa, sillä näen ympärilläni loputtomasti asioita, joista jonkun pitäisi kirjoittaa.

Kaikki kumpuaa kirjoittamisesta

Raevaara nauttii opetustyöstä ja esimerkiksi blogitekstien ja kolumnien tekemisestä, mutta ennen kaikkea hän tahtoo kirjoittaa kirjoja.

– Kaikki tekemiseni kumpuaa kirjoittamisesta. Se merkitsee minulle eniten, hän sanoo.

Uusien maailmojen ja hahmojen luomisen lisäksi kirjoittamisessa inspiroi lukijoiden tuominen juuri niiden kysymysten äärelle, jotka kirjailijaa mietityttävät.  On aina yhtä palkitsevaa kyetä liikuttamaan toisessa ihmisessä jotakin.

– Herkistyin, kun kuulin jokin aika sitten kirjaani luettavan saksaksi ääneen. Tunnen kiitollisuutta ajatellessani, että voin puhutella teksteilläni myös muita kuin suomenkielisiä lukijoita.

Turvaa taiteelle ja tieteelle

Viime vuonna kirjailija aloitti kaksivuotisessa virassa Turun yliopiston osa-aikaisena työelämäprofessorina. Humanistisen ja lääketieteellisen tiedekunnan kesken jaettu pesti on entisestään syventänyt Raevaaran näkemystä taiteen ja tieteen vahvasta yhteydestä.

– Tietokirjailijoista puhutaan usein ainoastaan tiedon listaajina, vaikka luovuus on erottamaton osa tietoteosten kirjoittamista. Sama pätee myös toisinpäin: kaunokirjatkin tarvitsevat aina taakseen faktaa.

Raja tieto- ja kaunokirjallisuuden välillä hälvenee jatkuvasti. Raevaaran mielestä se on tervetullutta, sillä kaikki kirjallisuus palvelee pohjimmiltaan samaa tarkoitusta: jonkin asian – ajatuksen, maailmankatsomuksen tai tunteen – välittämistä.

– Viime kädessä kaikki luova työ tarvitsee tekijänoikeudellista suojaa. Meidän sietäisi olla ylpeämpiä upeasta järjestelmästämme, jossa tekijän oikeutta teokseensa kunnioitetaan.

Kytkeytyykö siis kaikki mielikuvituksellinen ja omaperäinen toiminta väistämättä tekijänoikeuteen?

– Käytännössä yhteiskuntamme on rakentunut tekijänoikeuksien varaan. Ihmistä arvostetaan niin paljon, että hänelle ajatellaan kuuluvan korvaus ahkeroinnistaan, hän kiteyttää.

Teksti: Venla Valtanen