Sanasto on olemassa, jotta kirjailijoiden ja kääntäjien tekijänoikeudet toteutuisivat mahdollisimman hyvin. Sanan arvo -juttusarjassa annamme kirjallisuuden tekijöiden kertoa, mitä tekijänoikeus ja tekijyys heille merkitsee. Nyt näkemyksiään avaa kirjailija Harry Salmenniemi.
Räjähdysmäisesti. Sillä tavalla kävi kuusitoistavuotiaan Harry Salmenniemen (s. 1983) sotkeentuminen kirjoittamiseen, kun hän luopui jalkapalloharrastuksesta loukkaantumisten takia ja viehättyi ajattelusta.
– Hyppäsin suoraan syvään päätyyn, luin öisin Platonia ja Wittgensteinia ja mietin, miten kirjoittamisella voisi merkitä omia mietteitä ja käyttää sanoja ajattelun välineenä.
Salmenniemi lähti yliopistoon lukemaan käytännöllistä filosofiaa ja kansainvälistä politiikkaa ja kirjoitti. Tuli & Savu -lehden päätoimittajana hän alkoi ymmärtää, miten syvälle kirjallisuuteen oli sukeltanut.
– Viimeistään kun Texas, saksien -teoksen kirjoittaminen tuntui kiinnostavammalta ja vaikeammalta kuin gradun tekeminen, ymmärsin, että olisin parempi kirjailija kuin tutkija.
Kokeellisesta tyylistään tunnettu kirjailija on julkaissut viisi runoteosta ja kolme novellikokoelmaa, viimeisimpänä Uhrisyndrooma ja muita novelleja. Luovan työn hedelmien kypsyminen kestää usein pitkään.
– Kirjoittamiseni on sotkuisempaa ja vaikeampaa kuin miltä se ehkä ulospäin näyttää. Se, mitä teen tänään, näkyy usein vasta viiden vuoden kuluttua.
Vaistoon luottaminen palkitsee
Aamukahdeksasta iltapäiväyhteen saakka kirjoittamista, pari tuntia editointia ja sama uusiksi viidesti viikossa.
Salmenniemen työhön sisältyy tietty paradoksi: hän kirjoittaa ikään kuin mitään ei olisi tulossa julki, mutta samassa läikehtivässä prosessissa materiaalit alkavat puhua toisilleen.
– Saan istua rauhassa ajatusten ja maailmojen äärellä, ja jossakin vaiheessa taiteesta, omasta elämänhistoriasta ja unista tulevat vaikutteet yhdistyvät kokonaisuuksiksi.
Työn parasta antia on Salmenniemen mielestä lupa kirjoittaa synkeitäkin juttuja ja tulla hyväksytyksi niiden kanssa. Vaiston ja fanaattisen luonteenlaadun seuraaminen palkitsevat kirjallisuuden tekijän.
Kirjailija toivoo, että hänen teoksensa voisivat saada kirjallisuuden merkityksen tai tradition osan näyttäytymään uudessa valossa.
– Uutta ja ennennäkemätöntä on hankala luoda. Silti toivon tuotantoni olevan sen verran omaperäistä, ettei lukijan mieleen tulisi heti sata samanlaista mutta paremmin tehtyä kirjaa.
Apurahat ja tekijänoikeus taiteen turvana
Kirjallisuuden tekijöiden tulot koostuvat usein monista puroista. Salmenniemi saa tällä hetkellä viiden vuoden mittaista taiteilija-apurahaa sekä tilauksia kirjoittaa esimerkiksi elokuvia tai oopperoita.
Uran alkuvaiheessa taloudelliset asiat tuottivat enemmän tuskaa ja veivät viljalti tilaa teosten luomiselta. Kirjoittaminen vaatii aikaa, ja siksi apurahojen pitäisi Salmenniemen mielestä olla pidempiä ja useammalle tekijälle suunnattuja.
– Pitkän apurahan saatuani olen ollut paljon tuotteliaampi, vapaampi ja tyytyväisempi elämääni. Soisin saman jokaiselle kollegalleni.
Kirjailija kokee tekijänoikeuksiaan kunnioitettavan hyvin, ja esimerkiksi monet bloggaajat kysyvät kuuliaisesti lupia tekstikatkelmien käyttöön.
– Tekijänoikeus suojaa taidettani siten, ettei mikään suuryritys voi napata kivaa lausettani ja käyttää sitä mainoskampanjassaan.
Vaikka kirjailijan tulot ovat pieniä ja rahan hankkiminen taiteen tekemisellä haastavaa, Salmenniemi ei näe itseään missään muussa ammatissa.
– En voisi tuosta vain lähteä aerobic-ohjaajaksi tai kännykkäkauppiaaksi. Kirjoittaminen on ainoa asia, jossa olen hyvä.
Teksti: Venla Valtanen
