Tämä lausunto on jätetty lausunto.fi-palvelun kautta. Tämä artikkeli on tiivistelmä lausunnostamme. Voit lukea lausunnon kokonaisuudessaan tästä linkistä.
Sanaston näkemys e-kirjojen ja e-äänikirjojen yleisön saataviin saattamisen oikeudellisesta lähtökohdista ja e-lainaamisesta maksettavan korvauksen toteutustavasta vastaa selvityksessä esitettyä käsitystä. E-kirjojen ja e-äänikirjojen saattamisessa kirjaston asiakkaiden käyttöön verkon välityksellä on tekijänoikeudellisessa mielessä kyse välittämisestä. Toisin kuin teoskappalaiden levittämisoikeus, välittämisoikeus ei sammu tai raukea. E-kirjojen ja e-äänikirjojen antaminen lainaajien käyttöön tulee tapahtua oikeudenhaltijoiden myöntämien lisenssien nojalla, ja siten tekijöille e-lainaamisesta maksettava korvaus on järjestettävä toisin kuin fyysisisten teosten osalta on tehty. Selvityksessä esitetty erillinen teoksen e-lainauksesta maksettava korvaus, jota maksetaan tekijälle huolimatta siitä, mitä tekijän ja kustantajan välillä on sovittu teoksen hyödyntämisen korvaamisesta, on Sanaston mielestä onnistunut.
Sanaston näkemyksen mukaan selvityksen oikeudellisista lähtökohdista tehdyt johtopäätökset ja esitetty perusratkaisu ovat onnistuneita.
Näkemyksemme korvausjärjestelmän tarpeesta ja ehdotettavan järjestelmän perusteista (jakso 4.1)
Lainauskorvauksen ulottaminen e-kirjoihin ja e-äänikirjoihin on Sanaston näkemyksen mukaan erittäin tärkeää.
E-kirjoja ja e-äänikirjoja on lainattu ja lainataan sekä yleisistä kirjastoista että korkeakoulukirjastoista. Vuosien 2015–2020 aikana pelkästään e-kirjojen lainauksia tehtiin yleisistä kirjastoista yhteensä 4,7 miljoonaa. Vuonna 2021 e-lainoja tehtiin yleisistä kirjastoista noin 1,6 miljoonaa. On odotettavissa, että Suomeen perusteilla oleva kuntien yhteinen e-kirjasto kasvattaa tulevaisuudessa e-kirjojen ja e-äänikirjojen lainausmääriä. Monissa korkeakoulukirjastoissa e-lainaaminen on jo lainaamisen päämuoto, ja uudet teokset hankitaan kirjastoille ensisijaisesti e-muodossa.
Pidämme lainauskorvausjärjestelmän laajentamista e-kirjoihin ja e-äänikirjoihin kirjallisuuden tekijöiden toimeentulon kannalta hyvin tarpeellisena: lainauskorvaus on monelle kirjailijalle ja etenkin oikeutensa kertakorvausta vastaan luovuttaneille kirjallisuuden kääntäjille oleellinen osa toimeentuloa. Osa kirjallisuudesta julkaistaan nykyään vain e-muodossa: tällä on suora vaikutus sekä kirjailijoiden että kääntäjien tuloihin myös lainauskorvauksen suhteen.
Selvityksessä on todettu, että lainauskorvausjärjestelmän tarve ei olisi selvä, kun kyse on korkeakoulujen e-aineistoista. Selvityksessä on tältä osin viitattu tieteellisiin julkaisuihin ja siihen, että tällaisilla julkaisuilla ei ole sellaista itseisarvoa tekijälleen kuin kaunokirjallisella teoksella. Lisäksi on viitattu eri tekijöiden korvaustarpeen erilaisuuteen sillä perusteella, että avoin julkaiseminen saa tieteellisissä yhteisöissä paljon tukea, samoin kuin sillä, että tieteellisiä julkaisuja luodaan osin työsuhteessa ja osin erilaisten apurahojen turvin.
Lainauskorvausta maksetaan sillä perusteella, että aineistot ovat ilmaiseksi käyttäjien saatavilla, joten eri tekijöiden erilaisella korvaustarpeella ei ole Sanaston näkemyksen mukaan lainauskorvausjärjestelmän tarvetta arvioitaessa merkitystä. Lisäksi haluamme tuoda esiin sen, että tieteelliset julkaisut ja tiedekirjat ovat vain pieni osa tietokirjallisuutta, joten suuri osa tietokirjallisuudesta julkaistaan muutoin kuin tieteellisissä yhteisöissä yleistyneinä avoimina julkaisuina. Lisäksi sekä kaunokirjailijat että tietokirjailijat kirjoittavat teoksia yhtälailla apurahojen turvin. Sanaston näkemyksen mukaan korkeakoulujen e-aineistoja ei ole siten syytä rajata lainauskorvausjärjestelmän ulkopuolelle selvityksessä mainituilla perusteilla.
Näkemyksemme selvityksen johtopäätöksistä ja taloudellisista vaikutuksista (jakso 4.3) sekä erityisesti selvittäjän ehdottamasta etusijajärjestyksestä (jakso 4.3.4) ja korkeakoulukirjastojen e-lainaamisesta
Taloudellisia vaikutuksia ja niiden arvioimiseen vaikuttavia seikkoja on pääosin kuvattu selvityksessä Sanaston näkemystä vastaavalla tavalla: lainauskorvauksen merkitys on erittäin suuri kirjojen tekijöille ja kääntäjille. Yhdymme myös selvityksessä esitettyyn näkemykseen, jonka mukaan korvausoikeutta ei ole syytä ulottaa nykyisten oikeudenhaltijaryhmien ulkopuolelle.* Luovan työn ja siihen käytetyn ajan kannalta esimerkiksi e-äänikirjojen lukijoiden panosta sisällölle ei voida pitää yhtä merkittävänä kuin muiden tekijöiden.
Sanasto ei kannata ehdotusta siitä, että korvauksia maksettaisiin vain fyysisenä teoksena lainattavisa olevien teosten e-kirja- ja e-äänikirjaversioista. Osa teoksista julkaistaan jo nykyään vain e-muodossa, ja tämän kehityksen voidaan olettaa jatkuvan.
Korkeakoulujen e-lainaaminen (jakso 4.3.2)
Korkeakoululainoista tapahtuva e-lainaaminen tulisi näkemyksemme mukaan saattaa lainauskorvauksen piiriin soveltuvin osin, eli niiltä osin, kuin korkeakoulukirjastoista välitetään e-kirjoja ja e-äänikirjoja yleisön saataviin rajoitetuksi ajaksi.
Sanaston näkemyksen mukaan lainauskorvaus on teknologianeutraali vasta, kun aineistoja kohdellaan yhdenvertaisesti riippumatta siitä, onko ne lainattu yleisestä kirjastosta vai korkeakoulukirjastosta. Selvityksessä esitetyssä mallissa aineistoja kohdellaan eri tavoin riippuen siitä, onko aineisto lainattu yleisestä kirjastosta vai korkeakoulukirjastosta: tekijä olisi oikeutettu saamaan lainauskorvausta korkeakoulukirjastossa tapahtuvan fyysisen teoslainan perusteella, mutta hän ei saisi korvausta saman teoksen e-kirja- tai e-äänikirjaversion lainaamisesta. Edelleen tekijä olisi kuitenkin oikeutettu saamaan korvausta kyseisen teoksen e-lainaamisesta yleisestä kirjastosta.
Selvityksessä perustellaan korkeakoulukirjastojen e-lainaamisen rajaamista lainauskorvausjärjestelmän ulkopuolelle lainaustilastojen puutteella, korkeakoulukirjastojen ulkomaisen aineiston runsaalla määrällä sekä aineiston rajatulla yleisösaatavuudella.
Käyttäjälle rajoitetuksi ajaksi annettavia lainoja tehdään myös korkeakoulukirjastoista, joten näiden osalta korvausta tulisi suorittaa. Lainaustilastoa korkeakoulukirjastojen e-lainoista tuottaa esimerkiksi selvityksessäkin mainittu Ellibs Oy. Vuonna 2021 pelkästään Ellibsin kautta tilastoitiin yli 500 000 edellä mainitun määritelmän täyttävää e-lainaa korkeakoulukirjastoista. Se, että korkeakoululainoja ei ole aiemmin tilastoitu tarkasti, ei voi johtaa siihen, että tekijät eivät olis jatkossa oikeutettuja korvaukseen teosten lainaamisesta.
Fyysisten teosten lainaustilastojen perusteella korkeakoulukirjastojen lainatuimpiin teoksiin kuuluvat vuodesta toiseen kotimaiset tietokirjat, tutkimusoppaat ja kurssikirjallisuus. Useat korkeakoulukirjastot ovat myös tehneet linjauksen hankkia kaiken aineiston, myös laajasti lainatun kurssikirjallisuuden, ensisijaisesti e-muodossa.
Korkeakoulukirjastojen toiminnan piiriin kuuluu varovaisesti arvioiden noin 300 000 opiskelijaa ja useampi kymmenen tuhatta henkilökunnan jäsentä. Monet korkeakoulukirjastot tekevät yhteistyötä muiden oppilaitosten ja tutkimusyksikköjen kanssa. Lisäksi kuka tahansa voi hankkia korkeakoulukirjaston kirjastokortin ja saada siten käyttömahdollisuuden myös e-muodossa olevaan valikoimaan useimmissa korkeakoulukirjastoissa. Korkeakoulukirjastot ovat siten näkemyksemme mukaan yleisölle avoimia kirjastoja, ja ne kuuluvat fyysisten aineistojen osalta lainauskorvauksen piiriin samoin kuin yleiset kirjastot. Tämän vuoksi pidämme perusteltuna, että korkeakoulukirjastoja kohdellaan myös e-lainojen osalta samoin kuin yleisiä kirjastoja.
Näkemyksemme selvityksessä ehdotetusta lainsäädännöllisestä ratkaisusta (jaksot 5.1, 5.1.1 ja 5.1.2)
Selvityksessä esitetty lainsäädännöllinen ratkaisu on Sanaston näkemyksen mukaan onnistunut. Tekijänoikeudellisesti arvioituna e-kirjojen ja e-äänikirjojen antaminen rajatuksi ajaksi kirjaston asiakkaiden käyttöön on teosten välittämistä. Välittämisoikeus ei levittämisoikeuden tavoin raukea, joten välittämisen tulee tapahtua tekijän tai tekijältä oikeudet hankkineen kustantajan myöntämän lisenssin ehtojen mukaisesti.
Sanaston näkemyksen mukaan kirjastokäytöstä maksettavasta korvauksesta on syytä säätää tekijänoikeuslaissa, jotta e-lainauskorvausjärjestelmän vakaus turvataan ja luodaan oikeudelliset perusteet määrärahan varaamiseksi valtion talousarvioon.
Yksityiskohtaiset perustelut (jakso 5.1.2)
Ehdotamme 38 a §:n sanamuotoon seuraavia täsmennyksiä:
38 a §
Oikeus korvaukseen kirjastokäytöstä
Kun yleinen tai korkeakoulukirjasto saattaa tekijän tai häneltä oikeudet hankkineen kustantajan kanssa sovituilla ehdoilla yleisön saataviin kirjaan tai äänikirjaan sisältyvän teoksen, kuvataiteellisen teoksen, valokuvateoksen tai sävellysteoksen välittämällä teoksen yleisölle johtimitse tai johtimitta sisältäen myös sen, että yleisöön kuuluvilla henkilöillä on mahdollisuus saada teos saataviinsa itse valitsemastaan paikasta tai itse valitsemanaan aikana käytettäväksi rajoitetuksi ajaksi tekijällä on sen estämättä, mitä tekijän tai kustantajan välillä on sovittu teoksen hyödyntämisestä maksettavasta korvauksesta, oikeus 19 §:n 4 momentissa säädettyyn korvaukseen.
* Kohdasta on korjattu alkuperäisessä lausunnossa ollut asiavirhe.
