Tekijänoikeudella tarkoitetaan lakiin ja kansainvälisiin sopimuksiin perustuvaa tekijän oikeutta päättää teoksensa käytöstä ja tulla mainituksi sen tekijänä. Tekijänoikeus syntyy aina luonnolliselle henkilölle eli ihmiselle. Yritys voi saada tekijänoikeuden teokseen ainoastaan sopimalla siitä alkuperäisen tekijän kanssa. Myös perilliset voivat olla tekijänoikeuden haltijoita tekijän kuoleman jälkeen. Suomessa tekijänoikeus on voimassa tekijän elinajan ja 70 vuotta tekijän kuolinvuoden päättymisestä, minkä jälkeen teoksia voi käyttää vapaasti.
Tekijänoikeuden saa se, joka on luonut itsenäisen ja omaperäisen luovan työn tuloksen eli teoksen. Teos voi olla vaikkapa yksittäinen runo tai kokonainen kirja.
Tekijänoikeus suojaa ilmaisumuotoa. Sen sijaan esimerkiksi kirjan idea, juoni tai sen sisältämä tieto eivät voi olla tekijänoikeuden suojaamia.
Tekijänoikeutta ei tarvitse rekisteröidä millään tavalla, vaan se syntyy tekijälle automaattisesti luomishetkellä. Teoskynnyksen ylittymistä arvioitaessa pohditaan, olisiko joku toinen päätynyt vastaavassa luomistyössä samaan lopputulokseen. Mikäli vastaus on ei, saa teos tekijänoikeussuojan. Tekstien osalta teoskynnys ylittyy yleensä melko helposti ja jo lyhyet kirjalliset tekstit voivat saada tekijänoikeussuojan. Teoskynnyksen ylittymistä arvioidaan aina tapauskohtaisesti.
Tekijänoikeus luo tekijälle kahdenlaisia oikeuksia: taloudellisia ja moraalisia. Taloudelliset oikeudet muodostavat tekijälle mahdollisuuden hyötyä teoksestaan ja ansaita sillä elantonsa. Samalla ne antavat tekijälle yksinoikeuden päättää, valmistetaanko teoksesta kappaleita ja saatetaanko niitä yleisön saataviin. Teoksesta voidaan valmistaa kappaleita eri tavoin, esimerkiksi painetussa ja sähköisessä muodossa. Tekijän on mahdollista luovuttaa yksinoikeutensa joko kokonaan tai osittain muulle taholle, kuten kustantajalle. Tekijä voi myös itse valmistaa teoksestaan kappaleita ja myydä niitä.
Teoksia voidaan saattaa yleisön saataviin myös muilla tavoilla kuin myymällä. Tekijän määräämisvallan piiriin kuuluu esimerkiksi teoskappaleiden levittäminen yleisölle vuokraamalla sekä oikeus esittää teoksia julkisesti.
Tekijän taloudellisia yksinoikeuksia on Suomen tekijänoikeuslaissa joissakin tapauksissa rajoitettu. Rajoitukset koskevat mm. kirjastoja, arkistoja ja museoita, opetustoimintaa, sitaattien käyttämistä ja teosten valmistamista näkörajoitteisille.
Tekijä ei lähtökohtaisesti voi luopua moraalisista oikeuksistaan. Kirjailijan tai kääntäjän kannalta tärkeimmät moraaliset oikeudet ovat isyysoikeus, jonka mukaan tekijä on ilmoitettava hyvän tavan mukaisesti teosta käytettäessä sekä tekijän kunniaa puolustava respektioikeus. Sen mukaan teosta ei saa saattaa yleisön saataviin tai muuttaa tekijän taiteellista arvoa tai omalaatuisuutta loukkaavalla tavalla.
