Tämä hurja, poikkeuksellinen koronakevät on saanut eri alojen taiteilijat etsimään uusia keinoja ja tapoja, joilla ihmiset voisivat nytkin saada nautintoa ja lohtua taiteesta. Teatteria ja konsertteja striimataan, kirjailijat lukevat teoksiaan ääneen ja osa on tavallista enemmän läsnä somessa. Poikkeuksellinen aika synnyttää poikkeuksellista solidaarisuutta. Olen itsekin antanut eri toimijoille luvan lukea ääneen otteita teoksistani ja kannustanut siihen, että selkomukautettu versio kirjastani on ilmaiseksi ladattavissa. E-kirjoja luetaan ja äänikirjoja kuunnellaan aiempaa enemmän niin maksullisten luku- ja kuunteluaikapalveluiden kuin kirjastojenkin kautta. Iloitsen kaikista tavoista, joilla kirjallisuus ja lukijat pystyvät nyt kohtaamaan.
Samalla toivon, että poikkeusaika on poikkeusaika eikä uusi normaali. Korona-aikana monet kirjailijat ovat valmiita sallimaan teostensa käyttöä maksutta ja useat esiintyvät pro bono. Haluan uskoa, että viimeistään poikkeusajan jälkeen palataan taas siihen, että tekijälle kuuluu korvaus. Moni kirjailija menettää tämän kevään aikana tuloja, koska yleisötilaisuudet ja kouluvierailut peruuntuvat. Uusia hätäapurahoja on ilahduttavasti saatu järjestymään, mutta osalle hakeminen on näissä olosuhteissa hyvin kuormittavaa ja voi olla vaikea hahmottaa, millainen työsuunnitelma on mielekäs tai mahdollinen. Kirjailijat, joilla on lapsia, ovat menettäneet päivistään valtavan määrän rauhallisia työtunteja. Toivon, että tekijänoikeuden alaisesta tulosta ei tule jotain, mikä oletetaan ilmaiseksi.
Yhdysvalloissa paikallinen kirjailijoiden ammattiyhdistys on kritisoinut voimakkaasti Internet Archiven perustamaa ”National Emergency Librarya”, jonka ideana on ollut vapauttaa e-kirjat useamman henkilön lainattaviksi yhtä aikaa nyt kun fyysiset kirjastot ovat kiinni. Ongelmana ei ole pelkästään se, että lainaamisen vapauttaminen tekee e-kirjan ostamisesta käytännössä järjetöntä (jos ajatuksena ei ole säilöä sitä omaan digihyllyyn ikuisesti), vaan myös se, että ”hätätilakirjastoon” on skannattu runsaasti teoksia kysymättä lupaa tekijältä tai kustantajalta. Kyse on siis puhtaasti piratismista. Kaunis ajatus kirjallisuudesta kaikille voi johtaa siihen, että tekijöillä ei ole mahdollisuutta jatkaa elinkeinoaan.
Jos e-kirjojen ja äänikirjojen kulutuksesta tulee tämän kevään jälkeen entistä suositumpi tapa lukea, toivon myös, että niiden kohdalla päästäisiin tekijöille oikeudenmukaisempaan tilanteeseen. Tällä hetkellä esimerkiksi e- ja äänikirjojen kirjastolainoista ei makseta lainauskorvauksia samaan tapaan kuin fyysisistä kirjoista. Tekijänpalkkioprosentti on kustannussopimuksissa suurimmalla osalla pienempi äänikirjoissa kuin painetuissa kirjoissa tai e-kirjoissa. Lukuaikapalveluiden kautta heruu tekijöille vielä varsin pieniä summia verrattuna fyysisten, täysihintaisten kirjojen myyntituloihin. Jos ihmisten tapa lukea kirjoja muuttuu, myös tekijänpalkkioiden kertymisen tavan pitää muuttua.
Poikkeusaikana tekijänoikeuden alaiseen materiaaliin pätee sama ohje kuin muulloinkin: 1. Jos olet käyttämässä tekijänoikeuden alaista materiaalia, pyydä aina käyttöön lupa. 2. Jos sinulla vain on varaa maksaa käytöstä, tee se, jotta tekijällä on mahdollisuus kirjoittaa jatkossakin. 3. Älä pahastu, jos saat kieltävän vastauksen. Tekijänoikeus on juuri sitä: tekijän oikeus, myös kieltäytymiseen.
Salla Simukka, kirjailija
