Sanasto edistää lainauskorvauksen laajentamista e-kirjoihin ja e-äänikirjoihin. Vuosittaisessa asiakastyytyväisyyskyselyssämme moni kirjallisuuden tekijä toivoi ratkaisua asiaan – tässä jutussa kerromme, miten vaikuttamistyö etenee.
Tekijät ovat jo vuosia kertoneet Sanastolle olevansa huolissaan e-kirjojen lainauskorvauksista, sillä sähköisten kirjojen lainaaminen on yleistynyt kovaa vauhtia. Vuosien 2015–2019 aikana e-kirjojen lainaaminen yleisissä kirjastoissa lisääntyi 336 prosenttia, ja kasvu jatkuu. Toiveissa onkin teknologianeutraali lainauskorvaus.
Sanasto on viime vuosina kertonut päättäjille tarpeesta ulottaa lainauskorvaus e-kirjoihin ja e-äänikirjoihin. Tehty työ näkyy ja päättäjät ovat reagoineet ja osoittaneet tukeaan tekijöille. Viime vuonna Sari Sarkomaa (kok) teki asiasta kirjallisen kysymyksen ja maaliskuussa 2021 Sanni Grahn-Laasonen (kok) puolestaan jätti eduskunnassa lakialoitteen, jossa esitetään kirjastojen lainauskorvauksen laajentamista e-kirjoihin ja e-äänikirjoihin. Lakialoitteen on allekirjoittanut myös 38 muuta kansanedustajaa. Vaikka kansanedustajien tekemät lakialoitteet eivät tavanomaisesti päädy laeiksi, osoittaa aloite ja sen allekirjoittajamäärä, että asialle on vahva poliittinen tuki.
Sanasto on tavannut päättäjiä myös muista puolueista ja keskustellut alustavasti opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa lakimuutoksesta. Korvaus on mahdollista toteuttaa suhteellisen pienillä muutoksilla tekijänoikeuslakiin, ja tähän löytyy hyvä esimerkki muun muassa Iso-Britanniasta. Tärkeänä reunaehtona on toteuttaa lakimuutos niin, ettei se vaikuta e-kirjojen kaupalliseen markkinaan. Tästä on ollut päättäjien kanssa hyvä yhteisymmärrys. E-kirjojen lainauskorvaus on saanut laajaa kannatusta myös kustantajien ja kirjastojen piirissä.
E-kirjojen lainauskorvausten yhteydessä olisi perusteltua toteuttaa myös tasokorotus valtion lainauskorvausmäärärahaan. Suomessa ei ole korotettu määrärahaa vuoden 2017 jälkeen, ja samassa ajassa esimerkiksi Ruotsissa heidän vastaavaa määrärahaansa on korotettu yli 20 prosentilla.
– Nyt on selkeästi hyvä poliittinen tahtotila asian ratkaisemiseksi ja päättäjät ovat ymmärtäneet asian tärkeyden kirjallisuuden tekijöille. Valtion budjettitilanne on myös haastava ja tästä syystä asian edistäminen vaatii todennäköisesti määrätietoista työtä. Suomessa on kuitenkin parhaillaan selvityksessä kansallisen e-kirjaston perustaminen ja meidän mielestämme e-aineistojen lainauskorvaus tulee ratkaista ennen valtakunnallisen e-kirjaston perustamista, kertoo Sanaston toiminnanjohtaja Anne Salomaa.
Miksi e-kirjojen ja painettujen kirjojen asema on ollut erilainen?
Tekijänoikeuslain näkökulmasta e-kirjat ja painetut kirjat ovat erilaisessa asemassa. Perinteisten, fyysisinä kappaleina lainattavien kirjojen osalta tekijänoikeuslaissa todetaan, että tekijällä ei ole oikeutta kieltää teostensa kirjastolainaamista. Tekijällä on kuitenkin oikeus lainauskorvaukseen.
E-kirjojen osalta kirjastoilla ei ole samanlaista oikeutta lainata teoksia sopimatta siitä tekijöiden ja kustantajien kanssa. Oikeus päättää e-kirjojen lainaamisesta on aina ensin tekijällä itsellään, mutta kustannussopimuksessa tekijät luovuttavat usein kustantajalle oikeuden lisensoida e-kirjoja. Kustantaja puolestaan lisensoi e-kirjoja kirjastolle, joka maksaa korvauksen kustantajalle.
Käytännössä tekijällä on harvoin mahdollisuutta vaikuttaa siihen, millaista korvausta hän saa kustantamon tekemästä e-lisensoinnista kirjastoille. Osa kirjallisuuden tekijöistä, kuten tavallisesti kertakorvauksella julkaisuoikeudet kustantajalle luovuttavat kääntäjät, putoavat e-aineiston lainaamisen osalta täysin arvoketjun ulkopuolelle.
Tälle taustalle pohjautuu se toive ja tarve, että myös e-kirjoista tulisi saada samanlaista lainauskorvausta kuin painetuista kirjoista. E-kirjojen lainauskorvauksella varmistettaisiin, että tekijät pidetään mukana arvoketjussa silloin, kun e-kirjoja ja lainataan kirjastosta.
– Lainauskorvauksen tulee seurata kirjamarkkinan muutosta. Suomen valtio voi korvausten maksajana näyttää esimerkkiä siitä, että tekijät ansaitsevat kohtuullisen korvauksen teostensa julkaisu- ja käyttömuodosta riippumatta, Salomaa sanoo.
Suomi alkoi maksaa lainauskorvauksia myöhään, vasta vuonna 2007. Myös tästä syystä tekijät ansaitsevat, että Suomi olisi ensimmäisten joukossa ulottamassa lainauskorvaukset e-kirjoihin. Nykyisellään e-kirjoista saa lainauskorvausta jo Tanskassa, Iso-Britanniassa ja Alankomaissa.
