Suomessa on valmisteltu laajaa tekijänoikeuslain uudistusta EU-direktiivin mukaisesti. Vuonna 2019 EU:ssa hyväksytyn DSM-direktiivin tavoitteena on ollut tekijänoikeuslainsäädännön modernisointi ja yhdenmukaistaminen EU:n tasolla, oikeudenhaltijoiden aseman parantaminen sekä yhdenmukaisten toimintamahdollisuuksien takaaminen digitaalisilla markkinoilla EU:ssa. Sanasto on tehnyt vaikuttamistyötä, että tekijänoikeuslakia muutettaessa e-aineistot tulisivat lainauskorvauksen piiriin.
E-kirjojen lainaaminen Suomen yleisissä kirjastoissa on lisääntynyt vuosien 2015–2020 aikana lähes 500 prosenttia. E-kirjojen lainaamisen suosion odotetaan nousevan entisestään, sillä Suomessa valmistellaan yleisten kirjastojen yhteistä e-kirjastoa, joka olisi kaikille avoin. Yhteisen e-kirjaston toiminnan on tarkoitus käynnistyä lähitulevaisuudessa, ja sen käynnistymistä on myös tuettu rahallisesti sekä eduskunnan että opetus- ja kulttuuriministeriön toimesta. Sanaston kanta on koko ajan ollut, ettei yhteistä e-kirjastoa voi ottaa käyttöön ennen kuin tekijöiden lainauskorvaukset on hoidettu teknologianeutraaleiksi.
Teknologianeutraali lainauskorvaus saa laajaa kannatusta myös eduskunnassa yli puoluerajojen. Syyskauden 2021 päätteeksi eduskunta hyväksyi yksimielisesti lausuman e-kirjojen ja e-äänikirjojen lainauskorvauksen puolesta:
”Eduskunta edellyttää, että lainauskorvausmäärärahan tasoa korotetaan vastaamaan pohjoismaista korvaustasoa ja että e-kirjojen ja e-äänikirjojen lainaaminen saatetaan mahdollisimman pian lainauskorvauksen piiriin e-aineistojen kaupallisen markkinan toimintaa vaarantamatta.”
Eduskunnan vahva lausuma ja tekijänoikeuslain päivittäminen EU:n direktiivin mukaiseksi loivat vahvan odotuksen sille, että Suomeen olisi samassa yhteydessä mahdollista saada teknologianeutraali lainauskorvaus. Myös malli toteutukselle on esitetty aikaisemmin lähes 40 kansanedustajan allekirjoittamassa lakialoitteessa LA 9/2021 vp.
E-aineistojen lainauskorvaukset jäivät tekijänoikeuslain muutospaketin ulkopuolelle
Opetus- ja kulttuuriministeriö järjesti 15.2. Teams-kuulemistilaisuuden EU:n tekijänoikeusdirektiivin jatkovalmistelusta. Viime syksynä lausuntokierroksella ollut hallituksen esitysluonnos aiheutti valtaisan palauteryöpyn, joka on nyt pyritty ottamaan jatkovalmistelussa huomioon. Jatkovalmistelussa kerrotaan seurattavan aiempaa versiota tiukemmin direktiivin sanamuotoja, rakennetta ja tavoitteita. Tiukempi pitäytyminen direktiivin sanamuodoissa ja tavoitteissa on vienyt jatkovalmistelua tekijämyönteisempään suuntaan, mikä on tekijöiden kannalta positiivinen signaali.
Jatkovalmistelusta on rajattu pois lähestulkoon kaikki DSM-direktiivin ulkopuoliset asiat, mitä perustellaan muun muassa kiireellä ja mahdollisella joutumisella EU:n rikkomusmenettelyn kohteeksi, mikäli direktiiviä ei saateta pikaisesti voimaan. Muiden kansallisten muutostarpeiden ohella myös e-aineistojen lainauskorvausoikeus on siten jätetty pois ensimmäisestä tekijänoikeuslain muutospaketista. Erillinen kansallinen lainsäädäntöpaketti on tarkoitus antaa myöhemmin.
Varsinaista uutta lausuntokierrosta jatkovalmistelussa tehdyistä ratkaisuista ei ole tulossa. Syksyllä lausunnoillaan olleeseen hallituksen esitysluonnokseen verrattuna suurimmat muutokset koskevat artikloita 5 (opetuksen havainnollistaminen), 15 (lehtikustantajan lähioikeus) ja 17 (verkkosisällönjakopalvelut). Vaikka omaksuttuja perusratkaisuja avattiin tilaisuudessa, niin varsinaisia pykälätekstejä perusteluineen ei tilaisuudessa esitetty. Tästä syystä tulevan uuden hallituksen esityksen tarkempi arvioiminen on vielä mahdotonta. Eduskuntaan tekijänoikeuslain muutoksen on tarkoitus edetä huhtikuussa.
DSM-direktiivin myötä tapahtuva tekijänoikeuslain avaaminen muutoksille on viime vuosien suurimpia tekijänoikeussääntelyn uudistuksia. Siten moni muukin uudistustarve, myös e-aineistojen lainauskorvausoikeus, on ollut sidottu DSM-direktiivin voimaansaattamiseen.
– E-aineistojen lainauskorvausoikeus ei voi jäädä odottamaan toista, joskus myöhemmin annettavaa kansallista lakipakettia, vaan asia on hoidettava kuntoon tänä keväänä omana erillisenä hallituksen esityksenään jo senkin takia, että valtakunnallinen e-kirjastohanke etenee kovaa vauhtia. Lakiin tarvitaan vain pieni tekninen muutos, jotta lainauskorvausten maksaminen e-aineistoille mahdollistuu, Sanaston toiminnanjohtaja Anne Salomaa kommentoi.
Kirjallisuuden tekijöille uutinen oli pettymys
Myös kirjallisuuden tekijät ottivat raskaasti uutisen e-aineistojen lainauskorvauksen puuttumisesta esityksestä.
– OKM:n päätös jättää e-aineiston lainauskorvaus tekijänoikeuslakipaketin ulkopuolelle hämärään tulevaisuuteen on täysin käsittämätön. On todella hämmentävää, että Eduskunta, Kirjastoseura, kirjojen lainaajat ja tietysti kirjailijat ovat asian takana, mutta kulttuuria vaaliva ministeriö ei. Edistyksen sijaan haluamme olla tekijänoikeuksissa digikeskiajalla, kommentoi kirjailija JP Koskinen.
Lainauskorvaukset on yksi keino pitää kirjallisuuden tekijät mukana arvoketjussa. Kirjallisuuden tekijöillä on harvoin mahdollisuuksia vaikuttaa kirjojen lisensointioikeuksiin. Huolensa e-aineistojen lainauskorvauksen puuttumisesta ilmaisi myös suomentaja Laura Jänisniemi.
– Uskomatonta, ettei kirjallisuuden tekijöiden oikeuksia pantu vieläkään kuntoon, vaikka eduskunta on jo ilmaissut voimakkaan tukensa ja kansallista e-kirjastoa toteutetaan täyttä vauhtia. Tämä on tahdon asia ja periaatekysymys: ei kirjailijoiden ja suomentajien työtä voi ottaa lainaan ja sanoa, että korvauksista huolehditaan joskus hamassa tulevaisuudessa, ehkä ensi vaalikaudella. Asiat oikeaan järjestykseen: ensin laki korvauksista, vasta sitten teokset käyttöön!
Sekä Koskinen että Jänisniemi toimivat eduskunnan kirjallisuuskummeina. Kirjallisuuskummitoiminnassa kirjallisuuden tekijät ja päättäjät kohtaavat säännöllisesti pienryhmätapaamisissa tai kahden kesken. Kirjallisuuskummitoiminnassa on mukana yhteensä 18 kirjallisuuden tekijää. Kirjallisuuskummit ovat tehneet aktiivisesti töitä myös tämän asian edistämiseksi.
Sanaston puheenjohtaja kirjailija Peter Sandström kertoo, että kirjallisuuden tekijöiden kentällä uutinen e-aineistojen lainauskorvauksen viipymisestä on otettu vastaan huolestuneena.
– Yleisten kirjastojen yhteinen e-kirjasto rakentuu kaiken aikaa, mutta tekijöille ei ole korvauksia tiedossa. Myös kansallisessa lukutaitostrategiassa mainitaan digitaalinen tarjonta ja palveluympäristö. On siis selvää, että digitaaliset aineistot ovat tulleet pysyväksi tavaksi hyödyntää kirjallisuutta. Kirjallisuus kuuluu kaikissa muodoissaan kaikille, mutta tekijät ansaitsevat siitä korvauksen, kirjallisuuden käyttötavasta riippumatta. Tilanne tuntuu erityisen epäreilulta, kun muistetaan lainauskorvausten karu historia tässä maassa.
Suomi alkoi maksaa lainauskorvauksia myöhään verrattuna muihin EU-maihin, ja lainauskorvausten korottaminen pohjoismaiselle tasolle vuonna 2017 tapahtui vasta vuosia kestäneen vaikuttamistyön jälkeen. Suomessa korvausta on maksettu vuodesta 2007 lähtien, kun muissa Pohjoismaissa lainauskorvausta on maksettu jo 1950-luvulta saakka. E-aineistojen lainauskorvauksen ulottaminen e-aineistoihin olisi omiaan kuromaan umpeen suomalaisten kirjailijoiden ja kääntäjien takamatkaa suhteessa pohjoismaisten kollegojen saamiin lainauskorvauksiin.
