Sanasto on olemassa, jotta kirjailijoiden ja kääntäjien tekijänoikeudet toteutuisivat mahdollisimman hyvin. Sanan arvo -juttusarjassa annamme kirjallisuuden tekijöiden kertoa, mitä tekijänoikeus ja tekijyys heille merkitsee. Tässä jutussa kirjailija Hannele Mikaela Taivassalo kertoo ajatuksiaan aiheesta.
Jotkut taiteilijat työskentelevät kahdeksasta neljään, mutta kirjailija Hannele Mikaela Taivassalolla (s. 1974) ei ole sellaisia luomisrutiineja.
Aiemmin hän istui alas ja kirjoitti tietyn kellonlyömän verran. Toisinaan piti kulkea vastavirtaan ja taistella kirjoitusajasta, varastaa sitä eri paikoista.
– Nykyään kirjoittaminen tulee luonnostaan, enkä tarvitse rutiineja. Tiedän, että kaipuu sanojen äärelle on aina olemassa.
Yökyöpelinä hän kirjoittaa mielellään iltaisin ja öisin – erityisesti kiireisinä aikoina.
– On ilo saada kirjoittaa salassa maailmalta ja itseltäni. Pidän siitä koko ajan enemmän ja enemmän.
Kaaoksesta kontrolliin
Taivassalo kirjoittaa mieluiten aikuisille suunnattua proosaa, mutta hän on tehnyt myös lastenkirjallisuutta ja näytelmiä. Kirjoittaminen merkitsee sekä Suomessa että Ruotsissa palkitulle kirjailijalle paitsi elämäntapaa myös hengissä pysymistä.
– Kirjoittaminen on minulle sekä koti että haaste. Sanoilla voin edes hetken hallita tätä sekasortoista maailmaa.
Vaikeinta on, jos kirjoittamiselle ei löydy aikaa. Toisinaan tuntuu myös raskaalta päästää luomastaan kirjasta irti ja luopua siitä kontrollista, jonka on kirjoittaessaan kokenut saaneensa.
– Juuri kun olen antanut teokseen sydämeni ja riisuuntunut henkisesti alastomaksi, minun täytyy kysyä, että hei, haluatteko te tämän. Vaikeaa ja jännittävää.
Tekijänoikeus luomusten turvana
Valtaosa Taivassalon tuloista muodostuu valtion ja yksityisten tahojen myöntämistä apurahoista. Sanastosta saatavia tekijänoikeuskorvauksia hän pitää periaatteellisesti valtavan tärkeinä.
– Minulle kaikkein tärkeintä tekijänoikeudessa on, että luomani teos on lainkin mukaan minun oma maailmani. Tekijänoikeuden ansiosta sillä ei voi tehdä mitä tahansa.
Kirjailija on hyvin onnellinen saadessaan asua Suomen kaltaisessa oikeusvaltiossa ja korostaa suomalaisen apurahajärjestelmän merkitystä yhteiskunnan moniäänisyydelle.
– Apurahajärjestelmä on elinehto sille, että meillä syntyy monipuolista ja rikasta kirjallisuutta.
Yhteistyö kantaa hedelmää
Kirjailijantyön ohella Taivassalo opettaa kirjoittajakoulussa, kirjoittaa lehtitekstejä ja tekee poikkitaiteellisia projekteja. Hän on myös ajanut kirjailijoiden asiaa kulttuuripolitiikassa, esimerkiksi Finlands svenska författareförening -yhdistyksessä ja Sanaston hallituksessa.
– Urani alussa ja vähemmän valveutuneena minun odotettiin toisinaan tekevän töitä, esimerkiksi kirjailijavierailuja, ilmaiseksi. Nykyään en saa sellaisia kyselyjä yhtä usein. Tulin nopeasti tietoiseksi siitä, että taiteilijan täytyy taistella asianmukaisen korvauksen eteen.
Kirjoittaminen on työtä, ja työstä kuuluu saada korvaus. Tekijänoikeudesta tai työajasta luopuminen ilmaiseksi on Taivassalosta epäreilua muita taiteilijoita kohtaan.
– Kirjailijoiden täytyy yhdessä näyttää, että työmme ei ole vain aplodien ja suklaan vaan myös rahan arvoista.
Törmäyksiä ja kolme kirjallisuutta
Suomenruotsalaisella kirjailijalla on etuoikeus seisoa kolmen kirjallisuuden leikkauspisteessä ainutlaatuisella tavalla: Suomenruotsalainen kirjallisuus on laaja ja elävä kirjallisuus itsessään. Suomalaiseen kirjallisuuteen puolestaan sitoo sama kulttuuri ja ruotsalaiseen kirjallisuuteen sama kieli.
– On rikkautta saada olla osana kolmea kirjallisuutta. Törmäykset ja erilaiset impulssit vaikuttavat kirjoittamiseen aina myönteisesti.
Kaikesta kirjailijantyöstä kuuluu Taivassalon mielestä saada asianmukainen korvaus, ja työntekoon pitää luoda tasa-arvoiset mahdollisuudet apurahojen ja avustusten kautta.
– Koko yhteiskunta hyötyy siitä, että maassamme syntyy mahdollisimman rikasta kirjallisuutta.
Teksti: Venla Valtanen
