Sanasto on olemassa, jotta kirjailijoiden ja kääntäjien tekijänoikeudet toteutuisivat mahdollisimman hyvin. Sanan arvo -juttusarjassa annamme kirjallisuuden tekijöiden kertoa, mitä tekijänoikeus ja tekijyys heille merkitsee. Tällä kertaa kirjailija Johanna Holmström kertoo ajatuksistaan ja mielipiteistään.
Lapset ovat lähteneet kouluun, pöydän ääressä kaikuu hiljaisuus. Ajatukset ovat tuoreita, ja tuntuu levolliselta aloittaa päivä luomalla jotakin uutta. Tältä näyttävät useimmat kirjailija Johanna Holmströmin aamuista.
Holmströmin perhe asuu maalla Loviisassa kotieläimineen, jotka vaativat huomiota ja työtä. Kirjailijan täytyy jatkuvasti suojella luovuutta sisällään.
– Aamut täytyy rauhoittaa kirjoittamiselle. Jos menen vaikkapa ruokkimaan hevoset aikaisin, tunti vierähtää helposti ja sitten inspiraatio on jo kadonnut.
Nykyään Holmström tuntee luovan prosessin erilaiset vaiheet hyvin ja uskaltaa luottaa siihen, että lopulta kaikki järjestyy. Taiteilijantyö ilman deadlineja sopii itsenäiselle kirjoittajalle loistavasti.
– Kirjoittamisessa ihanaa on se, että saan olla itseni pomo. Minulla on aina ollut jonkinlainen auktoriteettiongelma, ja siksi vaalin vapautta mielelläni työelämässäkin.
Se mikä tuo kirjailijalle onnen
Proosakirjailijalta on julkaistu novellikokoelmia ja romaaneja sekä elämäkerta kirjailija Märta Tikkasesta. Juuri nyt hän kirjoittaa 1800-luvun Suomeen sijoittuvaa romaania ja rakastaa askarrella menneiden aikojen parissa.
– Esimerkiksi Sielujen saari -teoksen kanssa oli ihanaa paeta toiseen aikaan ja miettiä puhelimen kaltaisia keksintöjä, jotka olivat menneisyyden ihmisille uusia. Romaanin aloittaminen tuntuu joka kerta yhtä toivottomalta, mikä on hauskaa ja pitää työn mielenkiintoisena.
Unelma kirjailijuudesta on seurannut Holmströmiä niin kauan kuin hän muistaa. Kirjoittaminen alkoi neljän vuoden iässä ja jatkui lapsuus- ja nuoruusvuosina runoilla, päiväkirjoilla ja saduilla. Esikoisnovellikokoelma Inlåst och andra noveller julkaistiin vuonna 2003.
– Opiskelin yliopistossa journalistiikkaa ja pohjoismaista kirjallisuutta. Lopulta minusta tuli kulttuuritoimittajan sijaan kirjailija.
Nykyään monet ihmiset ajattelevat, että kaiken pitäisi olla saatavilla hyvin halvalla. Totuus on kuitenkin se, että jokaisen teoksen takaa löytyy valtavasti työtä.
Toimituksessa voi pyytää neuvoa päätoimittajalta, kun taas kirjailijan täytyy ratkaista taiteelliset ongelmansa omin päin. Vaikka luomistyö kätkee sisäänsä turhautumista ja odotusta, valitsee Holmström joka päivä uudestaan siihen syventymisen.
– Kaikkein eniten olen aina halunnut kirjoittaa ja elää kirjoittamisella. Totta kai suoriutuisin toisenlaisestakin työstä, mutta silloin en olisi yhtä onnellinen.
Yhä tärkeämpi tekijänoikeus
Kirjallisuuden tekijänoikeuksien arvostus on vähentynyt suoratoistopalvelujen vanavedessä, kertoo Holmström. Kuukausimaksu mahdollistaa useampien kirjojen lukemisen samanaikaisesti, vaikka jokainen niistä on luotu erikseen vaativassa kirjoitusprosessissa.
– Nykyään monet ihmiset ajattelevat, että kaiken pitäisi olla saatavilla hyvin halvalla. Totuus on kuitenkin se, että jokaisen teoksen takaa löytyy valtavasti työtä.
Taiteilija elättää itsensä apurahoilla, kirjoituskursseilla, kolumneilla ja muilla tilaustöillä. Hänen mukaansa jokaisen kirjailijan on löydettävät omat tapansa tuoda leipä pöytään.
Onneksi Sanasto pitää huolta kirjailijoiden turvallisuudesta, Holmström sanoo. Tekijänoikeus suojelee kaikkia luovia tekijöitä siitä huolimatta, kuinka tunnettuja he ovat.
– Tekijänoikeus merkitsee minulle koko ajan enemmän ja enemmän. Kirjailijana se on tärkeä tulonlähteeni.
300 esiintymistä kahdessa vuodessa
Suomenruotsalaiset kirjailijat toimivat Holmströmin mukaan melko erillään sekä suomenkielisistä että ruotsalaisista kollegoistaan: suomenkielisissä kirjailijatapahtumissa näkee harvoin suomenruotsalaisia, ja ilman suomennosta ruotsinkielisten kirjailijoiden on vaikea saada palstatilaa suomenkielisessä kulttuurimediassa. Samaan aikaan suomalaiset kirjailijat näkyvät yhteiskunnassa hyvin, tekijä sanoo.
– Kirjailijoiden kirjoja arvostellaan Suomessa paljon. Esimerkiksi Italiassa ja Kroatiassa matkatessani olen kuullut, etteivät monet kirjat saa yhtäkään arvostelua.
Ennen koronapandemiaa Holmström kiersi ahkerasti kertomassa kirjoistaan. Esimerkiksi Sielujen saari -romaanin kanssa hän esiintyi 300 kertaa kahden vuoden sisällä. Julkisuuden henkilönä Holmström miettii valtavan tarkkaan, mitä hän sanoo ja julkaisee esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.
– Loviisan S-marketissa teen ostoksia kirjailija Johanna Holmströminä enkä voi käyttäytyä miten tahansa. Tämä on kaikki, mitä olen.
Teksti: Venla Valtanen
