Sanasto ajaa kaikkien suomalaisten kirjailijoiden – sekä kokeneiden että aloittelevien – asiaa. Tässä artikkelisarjassa nostamme esiin uusia Sanaston asiakkaita: tekijät kertovat, mikä teoksen luomisprosessissa on tärkeää ja miten he voisivat jatkaa kirjoittamista tulevaisuudessa. Sarjan kolmannessa osassa tapaamme luonnonsuojelubiologi Panu Halmeen.
– Teen tätä työtä siksi, että tämä on planeetan pelastamistyötä. Koko työssäni tärkeintä ja merkityksellisintä on se, että huomaan muutoksia, kertoo Panu Halme, joka työskentelee Jyväskylän yliopistossa luonnonsuojelubiologian yliopistonlehtorina.
Luonnonsuojelubiologia on suhteellisen nuori biologian soveltava ala, joka on sukupuuttoaallon ja luontokadon myötä erotettu omaksi alakseen vasta alle 40 vuotta sitten. Halmeen työ koostuu opetustyöstä, ihmisen aiheuttamien luontohaittojen tutkimisesta sekä yhteiskunnallisesta vuorovaikutuksesta, esimerkiksi eri teollisuudenalojen ja kaupunkien kanssa.
– Työni ei ole todellakaan sellaista tutkijankammiossa hengailua, Halme kertoo.
Kirjoittamisella osoitetaan oma asiantuntijuus
Halmeen työnkuvassa myös kirjoittamisella on olennainen rooli. Osana luonnonsuojelubiologin työtä on syntynyt paljon tutkimusartikkeleita, ja lisäksi Halme on ollut mukana erilaisissa tietokirjaprojekteissa.
– Kirjoittaminen on isossa roolissa kaikessa työssäni. Se on osa tutkimustyötä ja yhteiskunnallista keskustelua.
Kirjoittaminen on oman ajattelun viestimistä muille, joten samalla se antaa näyttöä ja pohjan sille, että pystyy puhumaan jostakin asiasta.
Halme kuvailee kirjoittamisen olevan tutkijalle eräänlaista ”lisenssin saamista”.
– Kirjoittaminen on oman ajattelun viestimistä muille, joten samalla se antaa näyttöä ja pohjan sille, että pystyy puhumaan jostakin asiasta. Kirjoittaessa omaa ajattelua pitää kirkastaa myös itselle. Samalla se liittyy kiinteästi asiantuntijaroolin rakentamiseen ja vahvistamiseen.
Tutkimusartikkeleiden ja tietokirjojen kirjoittamisen keskeistä eroa Halme kuvailee niiden kärjen kautta. Tutkimusartikkeleissa viestitään, missä oman ajattelun ydin juuri nyt menee. Tietokirjoissa korostuu pitkän tutkimuksen tulos ja synteesi siitä, mitä nyt uskalletaan sanoa. Sisällön lisäksi eroa on myös kielellisessä ilmaisussa.
– Tietokirjoja kirjoittaessa voi käyttää sellaista värikkäämpää kieltä, jota tutkimusartikkeleissa ei voi olla. Kirjoja kirjoittaessa nautintoa tuleekin erityisesti siitä, että vapausasteita on enemmän, Halme kuvailee. – Vaikka joskus kyllä yritän tuoda värikkyyttä myös niihin tutkimusartikkeleihin.
Tietokirjat ja tutkimusartikkelit kirjoitetaan eri yleisölle, ja se näkyy myös niiden vastaanotossa.
– Yhden tietokirjan jälkeen toimittaja halusi lähteä kanssani metsään tekemään radiohaastattelua. Tiedeartikkelit eivät ikinä aiheuta tällaista, Halme kertoo. – Ja onhan ne tiedeartikkelit tietenkin puuduttavaa ja vaikeaa luettavaa alan ulkopuolisille.
Maailmaa muuttamassa
Halme kuvailee työnsä olevan ennen kaikkea planeetan pelastamistyötä, ja tämä linkittyy kiinteästi myös kirjoittamiseen. Joskus jo kirjoittaessa pintaan voi nousta kutkuttava tunne siitä, että maailma tulee muuttumaan jollain tavalla.
– Me on tutkittu paljon esimerkiksi metsäpuroja ja sitä, miten hakkuut vaikuttavat puroihin ja esimerkiksi purojen pienilmastoon. Kun kirjoittaa ymmärrettävästi ja auki, miten asiat vaikuttavat toisiinsa, lopulta ei voi olla muuta johtopäätöstä, kuin ajatella, että jotenkin paremmin näitä puroja pitäisi suojella, Halme summaa. – Tutkijan pitää tietenkin aina toimia tietoon perustuen, asioita ei saa keksiä itse.
Vaikka korvaus ei pystyisi pelastamaan toimeentuloa, se voi olla henkisesti merkittävä.
Juuri nyt Halme on uudenlaisen kirjallisen projektin äärellä, sillä hän on mukana neljän hengen työryhmässä, joka kirjoittaa lapsille suunnattua luontoaiheista satukirjasarjaa. Kirjasarja kertoo eläimistä pohjoisen luonnossa, säästä ja ilmastosta. Kirjat on suunnattu noin 5–6-vuotiaille lapsille.
– Kirjoitan kirjoihin tietolaatikoita, ja se haastaa omaa kirjoittamistani. Pitää pohtia sitä, miten lapsi jaksaa kuunnella tai lukea kirjaa itse ja kiinnostuisi asiasta. On myös kiinnostavaa tehdä sisältöä lapsille, sillä sellaista työtä olen tehnyt vähän.
Lapsille kirjoittaessa ajatus maailman muuttamisesta on vahvasti läsnä.
– Parasta työssäni on maailman muuttaminen ja muutoksen tunnistaminen. Kyllä minun sisälläni on sellainen möykky sen suhteen, että tulevaisuuden yhteiskuntaa rakennetaan väärin, kestämättömillä tavoilla. Kuuskymppiset ovat jo päättäneet, mitä mieltä he ovat maailmasta.
Tekijänoikeudet ovat henkisesti merkityksellisiä
Yliopisto- ja tutkijamaailmasta Halme tunnistaa pätkätyöläisyyden, heikot oikeudet työolosuhteisiin liittyen ja apurahojen puutteellisuuden. Erityisesti näissä tilanteissa tekijänoikeuksien tunnistamisella on iso merkitys.
– Vaikka korvaus ei pystyisi pelastamaan toimeentuloa, se voi olla henkisesti merkittävä. Tekijänoikeusjärjestöön kuuluminen on siis periaatteellinen juttu, vähän samalla tavalla kuin kuuluminen ammattiliittoon.
Teksti: Amanda Stavén
Tutustu sarjan aikaisempiin osiin:
Kun kaikki kietoutuu – Alexander Öhman luo uutta filosofian ja kirjallisuuden sydämessä
Annastiina Heikkilä: Kirjallisuuden voima piilee kirjoittajan äänessä
