Tunnetko kirjallisuuden tekijänoikeudet? Tiesitkö, että kirjallisuudessa tekijänoikeus syntyy sekä kirjailijalle että kääntäjälle? Onko sinulle selvää, milloin kirjallisen teoksen hyödyntämiseen tarvitaan lupa, milloin ei? Olemme koonneet tähän artikkeliin kirjallisuuden tekijänoikeuden perusasiat. Annamme tässä myös ohjeita tekstin siteeraamiseen asianmukaisesti.
Mikä tekijänoikeus on ja mitä se suojaa?
Tekijänoikeus syntyy teoksen tekijälle automaattisesti teoksen luomishetkellä. Tekijänoikeussuojan saa, jos teos on riittävän itsenäinen ja omaperäinen, eli ylittää teoskynnyksen. Kirjallisuudessa tekijänoikeus syntyy sekä kirjailijalle että kääntäjälle.
Tekijänoikeus suojaa teoksen omaperäistä ilmaisumuotoa. Se ei suojaa ideaa, juonta, tietosisältöä tai teokseen sisältyvää teoriaa, vaan nämä ovat vapaasti käytettävissä.
Tekijänoikeus on voimassa tekijän (eli kirjailijan tai kääntäjän) elinajan ja 70 vuotta hänen kuolinvuotensa päättymisestä. Tekijän kuoleman jälkeen tekijänoikeus siirtyy tyypillisesti hänen perillisilleen.
Milloin kirjallisuuden käyttöön tarvitaan lupa?
Tekijällä on oikeus päättää teoksensa käytöstä. Siksi useimpiin kirjallisuuden käyttötilanteisiin tarvitaan lupa tekijältä tai häntä edustavalta tekijänoikeusjärjestöltä, kuten Sanastolta. Lupa tarvitaan esimerkiksi runon tai tekstikatkelman julkiseen esittämiseen, painattamiseen osaksi uutta julkaisua tai julkaisemiseen yleisölle verkossa. Myös teoksen muunteluun toiseen taidelajiin tarvitaan lupa.
Milloin lupaa ei tarvita?
Teoksen asiallinen siteeraaminen on sallittua ilman lupaa. Teoksen esittämiseen ei tarvita lupaa, mikäli sitä esitetään yksityisissä juhlissa (kuten häissä tai perhejuhlissa), opetuksen yhteydessä tai jumalanpalveluksessa. Lupaa ei tarvita myöskään ilmaistilaisuuteen, jossa teosten esittäminen ei ole yksi tilaisuuden pääasioista, eikä tilaisuutta järjestetä muutenkaan ansiotarkoituksessa. Mikäli tekijänoikeus on rauennut suoja-ajan päätyttyä, teosten esittämiseen ei tarvita lupaa.
Miten tekstiä siteerataan asiallisesti?
Sitaattioikeus on määritelty tekijänoikeuslaissa, ja se antaa mahdollisuuden ilman erillistä lupaa lainata kirjallista teosta. Siteeraamisessa tulee kuitenkin noudattaa tiettyjä periaatteita:
- Sitaatin on oltava suora lainaus jostakin teoksesta, ja se tulee erottaa selkeästi omasta teoksesta.
- Sitaatin on oltava hyvän tavan mukainen:
- Sitaatilla tulee olla asiallinen yhteys teokseen, jossa sitaattia käytetään. Sitaatilla tulee esimerkiksi perustella omia näkemyksiä, kritisoida toisen esittämää näkemystä tai havainnollistaa asiaa.
- Sitaatin tulee olla tarpeellinen oman teoksen tai esityksen kannalta, eikä pelkkä lisäarvon tuominen omaan tekstiin riitä perusteluksi.
- Siteeraus tulee myös tehdä tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa. Sitaatin pituudelle ei ole asetettu tarkkaa rajaa, vaan laajuutta arvioidaan tapauskohtaisesti.
- Siteerattavan teoksen tekijä on mainittava sitaatin yhteydessä.
Sitaatin hyödyntäminen esimerkiksi kirja-arvostelussa on usein perusteltua, jos sillä havainnollistetaan jotakin seikkaa teoksesta. Sen sijaan vaikkapa proosapätkän painaminen esitteeseen tai blogin piristäminen toisen runolla ei yleensä täytä asiallisen siteeraamisen kriteerejä. Näihin käyttötilanteisiin voi kuitenkin hankkia luvan tekijältä tai häntä edustavalta tekijänoikeusjärjestöltä, kuten Sanastolta.