Opetus- ja kulttuuriministeriö, Sanasto ja Suomen Kustannusyhdistys ry ovat olleet eduskunnan sivistysvaliokunnan kuultavina keskiviikkona 25. lokakuuta koskien DSM-direktiiviehdotuksen artiklaa 12.
Sanasto on myös antanut kuulemiseen liittyen sivistysvaliokunnalle lausunnon, jossa selvitetään artiklan 12 ongelmakohtia kirjallisuuden tekijöiden näkökulmasta. Voit lukea lausunnon kokonaisuudessaan täältä.
Miksi artikla 12 pitäisi poistaa?
Artikla on tekijänoikeuden perusperiaatteiden vastainen
- Tekijänoikeus syntyy aina luonnolliselle henkilölle, ja hänen tulee voida itse päättää, mitä oikeuksia hän luovuttaa esimerkiksi kustantajalle. Oikeuksien luominen kustantajalle suoraan lainsäädännöllä tekisi tekijälle mahdottomaksi oikeuksiensa itsenäisen hallinnoinnin ja tosiasiallisen päätöksenteon oikeuksiensa luovuttamisesta
Artikla on sopimusvapauden vastainen ja heikentää heikompaa sopimusosapuolta
- Sopimusvapauden rajoittaminen lainsäädännöllä heikomman osapuolen vahingoksi on täysin ennenkuulumatonta eikä sitä voida hyväksyä.
- Kustantajat ovat lähes poikkeuksetta tekijän ja kustantajan välisen sopimussuhteen vahvempia osapuolia. Tekijöillä on harvoin vaikutusvaltaa sopimuksen sisältöön. Ehdotettu artikla 12 heikentäisi entisestään tekijöiden asemaa suhteessa kustantajiin.
Artikla on suhteellisuusperiaatteen vastainen
- On yleisesti tiedossa, että korvausoikeudesta tehty artiklaehdotus on yhteydessä ns. Reprobel-tapauksessa annettuun Euroopan tuomioistuimen ratkaisuun. Artikla 12 on ylimitoitettu vastatoimi, sillä ongelmallista tuomioistuimen ratkaisua ei pidä yrittää oikaista vieläkin epäselvemmällä lainsäädännöllä.
- Artikla 12 ei lisäisi oikeusvarmuutta, vaan tulisi aiheuttamaan huomattavaa epävarmuutta ja ongelmia kirja-alalle. Artikla saattaisi myös tulevaisuudessa koskea sellaisia käyttömuotoja, joista olisi perusteltua suorittaa korvauksia ainoastaan tekijöille.
Artikla puuttuisi valtioiden omaan kulttuuripolitiikkaan
- Jäsenvaltioilla on erilaisia lainsäädäntöratkaisuja ja korvauksenjakoperusteita, jotka mahdollistavat kussakin maassa kulttuurin kehittymisen sekä kirjallisuuden tekijöiden kohtuullisen toimeentulon. Etenkin pienillä kielialueilla näiden järjestelmien romuttaminen olisi kohtalokasta.
- Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden välistä toimivallanjakoa sääntelee toissijaisuusperiaate. Kulttuuriasiat ovat lähtökohtaisesti jäsenvaltioiden toimivallan piirissä, ja EU saa antaa tällä sektorilla vain kansallisia ratkaisuja tukevaa lainsäädäntöä. Jäsenvaltioille pitää jatkossakin turvata mahdollisuus käyttää tekijänoikeuslainsäädäntöä kulttuuripolitiikan työkaluna kulttuurisen monimuotoisuuden turvaamiseksi.
Artikla on käytännössä erittäin vaikeasti toteutettava ja kustannuksia aiheuttava
- Artikla 12 aiheuttaisi valtavasti oikeuksien siirtymistä ja korvausoikeuden haltijaa koskevia epäselvyyksiä. Kaupallisten kustantajien lisäksi kirjallisuutta julkaisevat mm. yhdistykset, työnantajat ja kaupungit. Yhä suurempi määrä teoksia julkaistaan myös tekijöiden itsensä toimesta omakustanteina. Korvausoikeus pirstaloituisi monille eri tahoille, ja sitä olisi vaikeaa tai jopa mahdotonta hallinnoida.
- Tekijänoikeusjärjestöjen tai muiden korvauksia tekijöille ja oikeudenhaltijoille suorittavien organisaatioiden tulisi pyytää jokaisesta teoksesta erikseen sopimus nähtäväksi ja selvittää, mitä oikeuksia tekijä on kustantajalle kussakin tapauksessa luovuttanut, jotta korvaukset olisi mahdollista kohdistaa eri teosten osalta oikein. Tämä lisäisi huomattavasti hallinnollisia kustannuksia ja nostaisi kulupidätyksen määrää.
Artiklan vaikutusarviointi on puutteellinen tekijöiden näkökulmasta
- Kustantajien korvausoikeutta koskeva säännös ilmestyi digitaalista sisämarkkinaa koskevaan direktiiviehdotukseen aivan sen valmistelun loppuvaiheessa eikä sen vaikutuksia riittävästi arvioitu varsinkaan tekijöiden näkökulmasta. Kirja-alalla artikla 12 johtaisi merkittäviin tulovirtojen siirtoihin tekijöiltä kustantajille, ja vaikutukset luovan työn edellytyksiin olisivat hyvin arvaamattomat.
”Suomen pitäisi ottaa artiklan 12 suhteen tiukempi kanta”
Sanasto on esittänyt lausunnossa pyynnön, että Suomi tiukentaisi kantaansa ja huolehtisi myös siitä, että tekijöiden näkökulma saatetaan jäsenvaltioiden neuvotteluissa kaikkien tietoon ja huomioidaan artiklasta 12 päätettäessä.
– Meidän mielestämme Suomen pitäisi ehdottomasti tiukentaa kantaansa ja vaatia poistamaan artikla 12, koska asiasta on Suomen kannanmuodostuksen jälkeen tullut uutta tietoa ja artikla on oikeudellisesti erittäin ongelmallinen, painottaa Sanaston toiminnanjohtaja Anne Salomaa.
Voit lukea Sanaston lausunnon kokonaisuudessaan täällä.