Termit tutuksi: Kirjallisuuden luvaton käyttö

Termit tutuksi

Termit tutuksi on juttusarja Sanaston toimintaan ja tekijänoikeuteen liittyvistä keskeisistä termeistä, joita avataan käytännön esimerkkien kautta. Tässä jutussa ohjeistamme, miten kirjallisuuden luvattoman käytön voi tunnistaa ja miten siihen voi reagoida.

Kirjallisuuden tekijällä on lähtökohtaisesti yksinoikeus päättää tekstinsä käytöstä. Tekijä voi siis päättää, missä, milloin ja miten hänen teoksiaan käytetään. Siksi esimerkiksi kirjallisuuden julkiseen esittämiseen tai vaikkapa tekstikatkelman käyttöön postikortissa tarvitaan tekijän tai häntä edustavan tekijänoikeusjärjestön lupa.

Monista käyttöoikeuksista sovitaan kustannussopimuksessa. Sanaston jäsenjärjestöt tarjoavat neuvontaa kustannussopimusasioissa.

Milloin käyttöön tarvitaan lupa?

Kirjallisuuden käyttöä tarkastellessa on hyvä ymmärtää tekijänoikeuden perusperiaatteet. Tekijänoikeus syntyy automaattisesti teoksen luomishetkellä, ja se suojaa teoksen omaperäistä ilmaisumuotoa. Se ei suojaa ideaa, juonta, tietosisältöä tai teokseen sisältyvää teoriaa, vaan nämä ovat vapaasti käytettävissä ilman lupaa.

Saadakseen tekijänoikeussuojan luovan työn tulosten tulee olla riittävän itsenäisiä ja omaperäisiä eli ylittää teoskynnys. Kirjallisuuden osalta teoskynnys on matala, eli tekijänoikeussuoja syntyy suhteellisen helposti. Kirjallisuudessa tekijänoikeus syntyy sekä kirjailijalle että kääntäjälle. Tekijänoikeus on voimassa tekijän elinajan ja 70 vuotta hänen kuolinvuotensa päättymisestä. Tekijänoikeudellisen suoja-ajan päätyttyä teoksia voi käyttää vapaasti.

Tekijänoikeuslaissa tekijän yksinoikeutta on joissakin tapauksissa rajattu käytännöllisistä syistä, ja joissain tilanteissa teoksia on luvallista käyttää ilman tekijän lupaa. Näistä keskeisimmät ovat seuraavat:

  • kirjallisuuden esittäminen yksityisissä tilaisuuksissa, kuten perhejuhlissa
  • kirjallisuuden esittäminen ilmaistilaisuudessa, jossa kirjallisuus ei ole tilaisuuden pääasia ja jota ei järjestetä ansiotarkoituksessa (kaikkien näiden ehtojen tulee täyttyä)
  • kirjallisuuden käyttö opetuksen yhteydessä tai jumalanpalveluksessa
  • siteeraaminen (lue Sanaston ohjeet asianmukaiseen siteeraamiseen)
  • teosten kopioiminen yksityiskäyttöön.

Esimerkkejä käyttötilanteista – milloin kirjallisuuden käyttöön tarvitaan lupa?

Esimerkki 1. Taho X järjestää runoillan, jossa lausujat lukevat ääneen yleisölle. Tilaisuus on pääsymaksuton, ja se on avoin yleisölle. Tilaisuutta mainostetaan sosiaalisessa mediassa.
Lupa tarvitaan. Vaikka tilaisuus olisi pääsymaksuton, tarvitaan lupa aina, kun kirjallisuuden julkinen esittäminen on tilaisuuden pääasia tai yksi pääasioista.

Esimerkki 2. Henkilö X julkaisee 200 merkin katkelman romaanista blogissaan. Blogi on kenen tahansa saavutettavissa, ja katkelma on julkaistu omana, itsenäisenä julkaisunaan. Blogitekstissä ei ole blogin pitäjän omaa tekstiä.
Lupa tarvitaan. Jos toisen henkilön tekstiä ei käytetä sitaattioikeuden ehtojen mukaisesti, tarvitaan lyhyenkin tekstikatkelmankin julkaisuun lupa.

Esimerkki 3. Tekijä huomaa, että hänen runonsa on julkaistu osana teatteriesityksen käsiohjelmaa. Runo on julkaistu ohjelman viimeisellä sivulla, eikä runoa käsitellä käsiohjelmassa muuten mitenkään.
Lupa tarvitaan. Tekijä voi tässä tapauksessa ottaa yhteyttä Sanastoon ja varmistaa, onko lupa myönnetty Sanastosta käsin. Mikäli lupaa ei ole haettu asianmukaisesti tekijältä eikä Sanastolta, voi tekijä esittää korvausvaatimuksen teatterille kolmen vuoden kuluessa siitä, kun hän on huomannut tapauksen.

Miten tekijä voi valvoa oikeuksiaan?

Sanaston asiakkuussopimuksella tekijä voi valtuuttaa Sanaston myöntämään puolestaan lupia mm. kirjallisuuden julkiseen esittämiseen sekä yksittäisten tekstikatkelmien tai runojen julkaisemiseen osana uutta julkaisua, kuten äidinkielen oppikirjaa. Tämä on tekijälle helppoa, sillä tällöin tekijä voi ohjata saamansa lupapyynnöt Sanastoon ja varmistua siitä, että korvaus on asianmukaisesti hoidettu. Halutessaan tekijällä on kuitenkin aina oikeus sopia käytöstä myös itse. Voit lukea lisää Sanaston asiakkuussopimuksesta täältä.

Jos kuitenkin huomaat käyttötilanteen, johon ei ole asianmukaisesti hankittu lupaa joko suoraan tekijältä tai Sanastosta, voi luvattomasta käytöstä vaatia hyvitystä sekä mahdollisesti myös vahingonkorvausta. On tärkeää reagoida asiaan mahdollisimman pian, kun asia on tullut ilmi.

Korvausta käytöstä voi hakea myös takautuvasti, mutta vain tietyltä ajalta. Pääsääntönä on, että korvausta on vaadittava kolmen vuoden kuluessa siitä, kun tekijä saa tietää luvattomasta käytöstä ja tahosta, joka on korvauksesta vastuussa. Korvausta on kuitenkin joka tapauksessa vaadittava viimeistään 10 vuoden kuluessa siitä, kun luvaton käyttö on tapahtunut.

Jos olet epävarma siitä, onko lupa asianmukaisesti haettu tiettyyn käyttötilanteeseen tai jos huomaat teoksesi luvatonta käyttöä, voit ottaa aina yhteyttä Sanastoon. Sanasto tarjoaa asiakkailleen neuvontaa tekijänoikeuskysymyksissä sekä voi esimerkiksi tehdä korvausvaatimuksen luvattomasta käytöstä asiakkaan puolesta tämän niin toivoessa. Ole siis rohkeasti yhteydessä – autamme mielellämme kaikissa kirjallisuuden käyttöön liittyvissä kysymyksissä!

Lue lisää

Kirjallisuuden tekijänoikeudet pähkinänkuoressa

Termit tutuksi: Sitaatit ja tekijänoikeus