Tekijänoikeuden rajoitukset
Pääsääntöisesti tekijällä on yksinoikeus päättää teoksensa käyttämisestä. Tekijänoikeuslaissa on kuitenkin tekijänoikeuden rajoitussäännöksiä, joilla poiketaan tekijän yksinoikeudesta. Tekijänoikeutta rajoitetaan laissa lähinnä käytännöllisistä ja yhteiskunnallisista syistä. Tekijänoikeuden rajoituksia sovelletaan vain julkaistuihin teoksiin. Yleisimpiä tekijän yksinoikeutta rajoittavia säännöksiä ovat kopiointi yksityiseen käyttöön (12 §) ja siteerausoikeus (22 §).
Kopiointi yksityiseen käyttöön
Lain rajoitussäännös mahdollistaa muutaman teoskappaleen valmistamisen julkistetusta teoksesta yksityiseen käyttöön, jolloin valmistettuja kappaleita ei saa käyttää muihin kuin yksityisiin tarkoituksiin. Rajoitussäännöksen nojalla ei saa kuitenkaan valmistaa yksityiskäyttöön kopiota tietokoneohjelmasta tai digitaalisessa muodossa olevasta tietokannasta.
Yksityisestä kopioinnista ei tarvitse maksaa korvausta tekijöille tai muille oikeudenhaltijoille. Rajoitussäännöksen huomattavan taloudellisen merkityksen vuoksi valtio maksaa oikeudenomistajille ja heitä edustaville järjestöille hyvitysmaksuja, joilla kompensoidaan teosten yksityisestä kopioinnista aiheutuvaa tulonmenetystä. Hyvitysmaksuja kerätään yksityiseen kopiointiin käytetyistä laitteista.
Siteerausoikeus
Julkistetusta teoksesta saa hyvän tavan mukaisesti ottaa lainauksia. Jos sitaattioikeuden edellytykset täyttyvät, ei käyttö edellytä siteerattavan teoksen tekijän lupaa. Sitaatilla tulee olla asiallinen yhteys teokseen, jossa sitaattia käytetään. Lainatun teoksen tulee jollakin tavalla selkeyttää tai havainnollistaa siteeraajan omaa teosta. Hyvän tavan mukaisuus sisältää myös sen, että siteerattaessa tekijä ja lähde on yleensä mainittava.
Lain mukaan sitaatteja saa ottaa omaan teokseen tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa. Laissa ei ole kuitenkaan asetettu rajoja sitaatin pituudelle. Tarkastelussa kiinnitetään erityistä huomiota siihen, edellyttääkö lainauksen tarkoitus tietyn mittaisen sitaatin ottamista toisesta teoksesta.