Tekijänoikeudet mahdollistavat kirjallisuuden tekijän luovan työn. Kirjallisen teoksen luojalle syntyy teoskynnyksen ylittyessä tekijänoikeus työhönsä – esimerkiksi runoon tai kirjaan. Tekijällä on lähtökohtaisesti yksinoikeus määrätä teoksestaan ja hän on oikeutettu korvaukseen työnsä tuloksista. Tekijänoikeutta on kuitenkin laissa rajoitettu tietyissä tapauksissa. Tässä jutussa tutustumme tekijänoikeutta koskeviin rajoituksiin.
Moraaliset oikeudet säilyvät tekijällä aina
Tekijänoikeuden rajoituksilla kavennetaan lähtökohtaisesti tekijän taloudellisia oikeuksia. Tekijän moraaliset oikeudet säilyvät kuitenkin myös silloin, kun teoksia käytetään jonkin rajoituksen nojalla.
Moraalisiin oikeuksiin lukeutuvat isyysoikeus ja respektioikeus. Isyysoikeudella tarkoitetaan sitä, että tekijän nimi on aina mainittava hyvän tavan mukaisesti teosta esittäessä. Respektioikeudella tarkoitetaan sitä, että teosta ei saa esittää yleisölle tekijää loukkaavalla tavalla.
Tekijänoikeus on voimassa koko tekijän eliniän ajan ja 70 vuotta tekijän kuolemasta. Tekijänoikeus merkitsee tekijälle yksinoikeutta valmistaa teoksesta kappaleita ja saattaa kappaleita yleisön saataville. Tekijä myös päättää näiden oikeuksien luovuttamisesta esimerkiksi kirjansa kustantajalle. Tekijä voi luovuttaa oikeutensa teokseen kokonaan tai osittain.
Tietyissä tilanteissa tekijän yksinoikeus teokseensa on rajoitettua, yleensä yhteiskunnallisista, sivistyksellisistä tai käytännön syistä. Huomioitavaa on se, että laissa on määritelty tarkasti rajoitusten laajuus, eikä niitä voi tulkinnalla laajentaa johonkin muuhun käyttömuotoon. Rajoituksilla on aina oltava perustavanlaatuinen syy.
Rajoituksia ovat sitaattioikeus ja teoksen kopioiminen yksityiskäyttöön
Merkittäviä tekijänoikeuden rajoituksia kirjallisuuden alalla ovat sitaattioikeus sekä oikeus valmistaa teoksesta kappaleita yksityiseen käyttöön. Molemmat rajoitukset ovat niin sanottuja täysrajoituksia: taiteilijan teosta voidaan käyttää määrätyllä tavalla ilman tekijän lupaa, eikä käytöstä tarvitse myöskään suorittaa tekijälle korvausta.
Sitaattioikeuden nojalla teoksesta on lupa lainata katkelmia toiseen julkaisuun tai esitykseen ilman teoksen tekijän lupaa – mutta vain tiettyjen ehtojen täyttyessä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lainattavan tekstin tulee olla julkistettu, sitaatti täyttää hyvän tavan mukaisuuden ja että sitaatin laajuus on otettu omaan käyttöön ainoastaan tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa.
Teoksen kopioiminen yksityiseen käyttöön on rajaus, jolla laki antaa yksityishenkilölle luvan valmistaa julkistetusta teoksesta muutaman kappaleen yksityistä käyttöä varten. Säännöksen taustalla on se, että tekijöiden yksinoikeutta ei ole haluttu ulottaa ihmisten yksityiselämän piiriin. Kappaleita saa kuitenkin valmistaa ainoastaan yksityiseen käyttöön eikä niitä saa myöhemminkään käyttää mihinkään muuhun tarkoitukseen.
Tekijänoikeuksia rajataan laissa myös pakkolisenssillä. Sen nojalla tapahtuvaan käyttöön ei tarvitse pyytää tekijän lupaa, mutta teosten käytöstä tulee aina suorittaa korvaus. Kirjallisuuden alalla esimerkki pakkolisenssistä on säännös, jonka nojalla näkövammaisten kirjasto Celia valmistaa teoksista äänikirjoja asiakkaidensa tarpeisiin. Lupaa kirjailijoilta ei vaadita, mutta kirjastolla on velvollisuus maksaa tekijänoikeuskorvaukset kirjailijoille. Kertyvät korvaukset maksetaan tekijöille Sanaston kautta.
Tekijänoikeuden rajoituksia ovat siis muun muassa:
- Sitaattioikeus – tähän ei tarvita lupaa tekijältä, eikä tästä makseta korvausta
- Teoksen kopioiminen yksityiseen käyttöön – tähän ei tarvita lupaa tekijältä, eikä tästä makseta korvausta
- Näkövammaisten kirjastolla on oikeus valmistaa oppikirjoista äänikirjoja asiakkailleen – tähän ei tarvita lupaa tekijältä, mutta tekijälle maksetaan korvaus
Kirjallisuuden tekijöiden on tärkeää tuntea tekijänoikeuden rajoitukset niin oman kirjallisen työnsä kuin omien tekijänoikeuksiensa valvomiseksi.
