Sanasto on olemassa, jotta kirjailijoiden ja kääntäjien tekijänoikeudet toteutuisivat mahdollisimman hyvin. Sanan arvo -juttusarjassa annamme kirjallisuuden tekijöiden kertoa, mitä tekijänoikeus ja tekijyys heille merkitsee. Nyt vuoron saa kirjailija Olli Jalonen.
Jokaisen ihmisen tulisi ymmärtää tekijänoikeuksien arvokkuus – näin ajattelee kirjailija Olli Jalonen (s. 1954). Kaksi kertaa Finlandia-palkinnon voittanut sanojen ammattilainen on ehtinyt seurata kirja-alan kehitystä jo vuosikymmenten ajan.
Digitalisaatio tuo ulottuvillemme jatkuvasti lisää alustoja, joissa kirjallisuus voi lohduttaa, viihdyttää ja lisätä ymmärrystä. Samalla kyse on aina myös tekijöiden oikeuksista saada työstään korvausta.
– Uskon, että tekijänoikeuksien arvo kasvaa tulevaisuudessa. Tuotamme yhä vähemmän rautaa mutta yhä enemmän tietoa ja tunteita.
Ajan, muistamisen ja kaipuun teemat kietoutuvat toisiinsa Jalosen mittavassa tuotannossa. Kaunokirjallisen luomisen lisäksi hän on tehnyt tutkimusta sekä kansainväliseen politiikkaan että kirjallisuustieteisiin ja työskennellyt myös toimittajana.
– Kirjoittaminen on aina tuntunut helpolta ja nautinnolliselta itseilmaisun välineeltä. Jo pikkupoikana osallistuin kirjoita runo koivunlehdestä -tyylisiin kirjoituskilpailuihin.
Asiat, tunteet ja muistot avautuvat
Kirjoitustyö alkaa varhain aamulla, kun Jalosen vireystila on suotuisa ja häiriötä mahdollisimman vähän. Ei nettiyhteyksiä, ei oikolukuohjelmaa – sillä tavalla hän pystyy kirjoittamaan kaikkein keskittyneimmin.
– Kirjoittaessa avautuu niin paljon asioita, tunteita ja muistoja, joita tavallinen arkiajattelu ei tavoita. Muistaminen, yhdistäminen ja keksiminen tuottavat minulle suurta iloa.
Usein kirjailijan mieleen pulpahtaa merkitykselliseltä tuntuva sisäinen kuva, joka kypsyy ajallaan suuremmaksi kertomukseksi. Hitaista iduista kasvaa jotakin eheää.
– Vasta myöhemmin huomaan kuvani kaikki puolet ja sen, mikä siinä oli niin tärkeää.
Luovan työn puolesta – yhdessä
Valtaosa Jalosen elannosta kertyy apurahoista, ja hänen tekijänoikeustulonsa karttuvat pääasiassa kustantamon kautta tulevasta teosten myynnistä. Kollegoiltaan kirjailija toivoisi lisää kollektiivista solidaarisuutta tekijänoikeuskysymyksissä: tekijän ei kannata antaa työpanostaan käyttöön ilmaiseksi.
– Kirjailijan ammatti ei ole työsuhdeammatti, ja oman edun lisäksi on hyvä miettiä valintojaan myös muiden luovien tekijöiden näkökulmasta.
Sanastoa Jalonen kuvailee hienoksi menestystarinaksi ja kiittää erityisesti lainauskorvausten korotusta pohjoismaiselle tasolle vuonna 2017. Kirja elää -kampanjassa toteutui hänen mielestään yhdessä tekemisen voima.
– Olin mukana joissakin tilaisuuksissa ja näin, mikä merkitys oli sillä, että kirjailijat, kääntäjät ja muut tekijänoikeustahot tekivät innolla töitä hyvän asiaan eteen.
Mennyt elää kansien välissä
Parhaina – ja useina – aikoina Jalonen kirjoittaa joka ainoa päivä. Luomisen ilo palkitsee niin syvästi, että uuden teoksen aloittamisen tuskakin on helpompi hyväksyä.
– Olen kirjoittanut niin kauan, että tuntuisi isolta amputoinnilta, jos työni vietäisiin minulta pois.
Yhteiskunnan rakentajien joukossa kirjailijalla on Jalosen mielestä oma, tärkeä tehtävänsä. Kirjoittaminen on kuplien puhki poksauttelua ja toisenlaisten todellisuuksien säilyttämistä ja välittämistä.
– Eri aikojen sanat, arvot ja yhteisöt säilyvät kirjojen kansien välissä vielä silloinkin, kun ne ovat tästä maailmasta jo kadonneet.
Teksti: Venla Valtanen
