Tietopaketti lainauskorvauksesta

Mikä lainauskorvaus on, kenelle sitä maksetaan ja miten omat korvaukset saa tililleen? Entä kuka lainauskorvauksen rahoittaa, ja mikä sen tausta on? Artikkelissa kerromme kaiken olennaisen lainauskorvauksesta. Tämä on päivitetty versio ensi kertaa 20.3.2018 julkaistusta jutusta.

Mikä on lainauskorvaus?

Lainauskorvaus on tekijänoikeuskorvaus, jota maksetaan teosten kirjastolainaamisesta. Se on korvaus teosten ilmaisesta käyttämisestä ja siitä tekijälle aiheutuvasta tulonmenetyksestä. Kun teosten maksuton kirjastolainaaminen sallitaan, tulee siitä suorittaa asianmukainen käyttöön perustuva tekijänoikeuskorvaus.

Kirjallisuuden tekijöiden toimeentulot koostuvat monista lähteistä. Lainauskorvaus on yksi näistä, ja se lisää kirjallisuuden tekijöiden mahdollisuuksia elättää itsensä työllään.

Ketkä saavat lainauskorvausta?

Lainauskorvausta maksetaan Suomessa yleisistä kirjastoista ja korkeakoulukirjastoista lainatuista kirjoista, äänikirjoista, nuoteista ja äänitteistä. Korvausta saavat lainattujen teosten tekijät: kirjailijat, kääntäjät, kuvittajat ja musiikintekijät. Lainauskorvaukset ovat henkilökohtaisia. Ne eivät ole siirrettävissä tekijän elinaikana toiselle henkilölle tai kolmannelle osapuolelle.

Tekijän kuoltua oikeus lainauskorvaukseen siirtyy perintönä tai testamentilla. Lainauskorvaus on tekijänoikeuskorvaus, joten sitä maksetaan niin kauan kuin teoksen tekijänoikeudellinen suoja-aika on voimassa, eli kunnes on kulunut 70 vuotta tekijän kuolinvuoden päättymisestä. Vuoden 2021 päätilityksessä Sanaston jakamasta lainauskorvauksesta 4,12 % maksettiin edesmenneiden tekijöiden oikeudenomistajille.

Miten saan lainauskorvausta?

Sanasto jakaa lainauskorvausta tekstintekijöille: kirjailijoille ja kääntäjille. Kuvittajat ja muut kuvantekijät saavat lainauskorvauksensa Kopioston kautta, musiikintekijät Teostosta. Jos olet esimerkiksi kuvittanut itse kirjoittamasi teoksen, sinun kannattaa kuulua sekä Sanastoon että Kopiostoon.

Kirjailijat ja kääntäjät saavat lainauskorvauksensa Sanastosta. Lainauskorvauksia ei tarvitse erikseen hakea, vaan riittää, että rekisteröidyt verkkopankkitunnuksillasi oma.sanasto.fi-verkkopalveluumme. Kirjauduttuasi pääset lisäämään palveluun yhteystietosi, tilinumerosi ja teosluettelosi. Teosluetteloon kannattaa lisätä kaikki kirjoittamasi tai kääntämäsi teokset: siis kaikki teokset, joihin olet kirjoittanut omaa, tekijänoikeussuojan alaista tekstisisältöä. Lainauskorvausta maksetaan teoksista, joilla on ISBN-numero ja jotka ovat lainattavissa fyysisinä teoskappaleina. Kannattaa lisätä teosluetteloon myös teoksen eri painokset, jos niillä on eri ISBN-numerot. Uusi painos saa uuden ISBN-numeron yleensä silloin, jos sisältöön tulee muutoksia tai jos julkaisumuoto muuttuu: esimerkiksi pokkarin ISBN-numero on eri kuin kovakantisen kirjan.

E-kirjoista ja e-äänikirjoista ei makseta tällä hetkellä lainauskorvausta. Se johtuu siitä, että lainauskorvauksen lainsäädännöllinen tausta on erilainen painettujen kirjojen ja e-kirjojen osalta. Sanasto tekee parhaillaan vaikuttamistyötä, jotta e-aineistot saataisiin lainauskorvauksen piiriin.

Jokainen tekijä, jonka teosta lainataan kirjastoista, on oikeutettu lainauskorvaukseen.

Paljonko lainauskorvausta maksetaan?

Lainauskorvaus suoritetaan lainamäärien mukaisesti juuri niille tekijöille, joiden teoksia lainataan. Korvauksen vuosittainen suuruus perustuu siis teosten yhteenlaskettuun lainamäärään. Siten korvaus on myös oikeudenmukainen: jokainen tekijä saa korvauksen perustuen omien teostensa kirjastolainoihin. Lainaksi lasketaan myös lainan uusiminen.

Vuoden 2021 kirjastolainoista maksettava lainauskorvaus on 31 senttiä. Korvaus on hieman aiempia vuosia suurempi, sillä lainamäärät laskivat kirjastojen ollessa koronapandemian vuoksi osin suljettu. Lainauskorvaukseen varattu määräraha säilyi kuitenkin ennallaan.

Jos teoksella on useita kirjoittajia, jaetaan korvaus tekijöiden kesken tasan. Kääntäjän osuus lainauskorvauksesta on puolet. Paljon kuvaa sisältävissä kirjastoluokissa on kerroin, joka huomioi automaattisesti kuvan osuuden teoksessa: satukirjoissa tekstin tekijä saa Sanastosta 73 %, kuvakirjoissa 41 % ja sarjakuvateoksissa 37,7 % täydestä korvauksesta. Kuvan osuuden huomioiminen ei vaadi Sanaston asiakkailta toimenpiteitä. Kuvittajien osalta lainauskorvaus maksetaan Kopioston kautta.

Vuoden 2020 kirjastolainoista tekijöille maksettujen lainauskorvausten keskiarvo oli 755,08 euroa ja mediaani 158,70 euroa. Lainauskorvaus, kuten muutkin tekijänoikeuskorvaukset, ovat saajalleen veronalaista tuloa.

Sanaston tilitysperiaatteet vahvistaa Sanaston vuosikokous. Lue lisää tilitysperiaatteista.

Milloin lainauskorvauksia maksetaan?

Sanasto tilittää lainauskorvauksia kirjallisuuden tekijöille kahdesti vuodessa: kesäkuussa ja joulukuussa. Kesäkuun tilityksessä maksetaan lainauskorvauksia lisä- ja täydennystilityksinä, ja joulukuussa jaetaan ensimmäisen kerran lainauskorvauksia edellisvuoden kirjastolainoista. Joulukuussa 2022 maksetaan lainauskorvauksia vuoden 2021 kirjastolainoista. Loppuvuoden tilitys on Sanaston vuoden merkittävin. Tutustu vuoden tilitysaikatauluun.

Maksetaanko korvauksia takautuvasti?

Lainauskorvauksia voidaan tilittää takautuvasti kolmelta vuodelta. Sanaston alatilitysraja on 10 €. Jos kertyneet korvaukset ylittävät tilitysrajan kolmen vuoden kuluessa, suoritetaan korvaus seuraavan tilityksen yhteydessä. Uudet asiakkaat voivat Sanastoon rekisteröidyttyään saada korvauksia takautuvasti kolmelta vuodelta.

Lainauskorvaukset vanhenevat kolmen vuoden kuluttua niiden keräämisvuoden päättymisestä, jos niitä ei saada tilitettyä tekijälle, jolle ne kuuluisivat. Jakamattomat korvaukset jaetaan lisätilityksinä niille Sanaston asiakkaille, joille on kertynyt lainoja kyseiseltä vuodelta. Lue lisää täydennys- ja lisätilityksestä.

Kuka lainauskorvauksen rahoittaa?

Lainauskorvauksen maksaa opetus- ja kulttuuriministeriö. Valtion budjetissa oleva lainauskorvausmääräraha on 14,2 miljoonaa euroa. Summa jaetaan kolmelle tekijänoikeusjärjestölle (Sanasto, Kopiosto, Teosto) ja sitä kautta tekijöille. Merkittävimmän osan lainauskorvauksesta saavat kirjallisuuden tekijät.

Kuinka suurelle tekijäjoukolle lainauskorvausta jaetaan?

Lainauskorvausta maksetaan Sanastosta vuosittain yli 11 500 oikeudenomistajalle: joukkoon mahtuu muun muassa kaunokirjailijoita, kääntäjiä, runoilijoita, oppikirjailijoita ja tietokirjailijoita eli suomalaisen kirjallisuuden koko kirjo.

Jotta korvaukset eivät keskittyisi liikaa muutamille tekijöille, on Sanastossa ollut jo vuosia käytössä ylätilitysraja. Vuotuisesta määrärahasta yhdelle tekijälle maksettava maksimisumma on 30 000 euroa. Ylijäävä osuus korvauksista jaetaan muiden tekijöiden kesken.

Sanasto julkistaa vuosittain tilastoja tilityksistään ja jakamistaan lainauskorvauksista. Tilastoista selviää muun muassa miten korvaussummat ovat jakautuneet korvausten saajien kesken.

Miksi juuri Sanasto tilittää lainauskorvaukset ja miten Sanaston toiminta rahoitetaan?

Opetus- ja kulttuuriministeriö on hyväksynyt Suomessa Sanaston tekijänoikeusjärjestönä hallinnoimaan lainauskorvauksia tekstintekijöiden osalta. Sanaston keräämistä korvauksista pidätetään kulupidätys, jonka suuruudesta päättää vuosittain Sanaston hallitus. Pidätetyt varat käytetään täysimääräisesti Sanaston toiminnan kulujen kattamiseen. Sanaston kulupidätysprosentti on Suomen tekijänoikeusjärjestöjen alhaisin.

Vuonna 2022 kulupidätys oli lainauskorvauksen osalta 10,03 prosenttia ja muiden tekijänoikeuskorvausten osalta 9 prosenttia.

Lainauskorvauksen lisäksi Sanasto tilittää korvauksia myös mm. kirjallisuuden radio- ja tv-käytöstä ja julkisesta esittämisestä. Lisäksi Sanasto tarjoaa tekijänoikeusneuvontaa ja vaikuttaa yhteiskunnallisesti kirjallisuuden tekijöiden eduksi.

Miten lainauskorvaus eroaa kirjastoapurahasta?

Lainauskorvausta ei tule sekoittaa kirjastoapurahaan: kirjastoapuraha on merkittävä harkinnanvaraisesti jaettava taiteen tukimuoto. Lainauskorvaus puolestaan on tekijänoikeudellinen korvaus, joka perustuu EU:n vuokraus- ja lainausdirektiiviin. Molemmat ovat tärkeitä.

Kirjastoapurahaa on jaettu 1960-luvulta lähtien. Apurahan taustalla on ollut ajatus hyvittää tekijöille teosten kirjastolainausta, mutta apurahan jakoperusteet eivät perustu teosten kirjastokäyttöön. Kirjastoapurahaa jaetaan tekijöille, joiden teokset rikastuttavat suomalaista kulttuurielämää. Lainauskorvaus sen sijaan on tekijänoikeuskorvaus, jota maksetaan toteutuneen kirjastokäytön mukaan. Jokainen tekijä, jonka teosta lainataan kirjastoista, on siis oikeutettu lainauskorvaukseen, jonka tilittämisestä vastaa Sanasto. Kirjastoapurahaa jakaa Taiteen edistämiskeskus Taike.

Mikä on lainauskorvauksen tausta?

Lainauskorvaus perustuu tekijänoikeuslakiin ja Euroopan Unionin vuonna 1992 antamaan vuokraus- ja lainausdirektiiviin. Direktiivi edellyttää, että tekijällä on oikeus kohtuulliseen korvaukseen teostensa lainaamisesta tai oikeus kieltää teostensa lainaaminen.

Muissa Pohjoismaissa korvausta teosten kirjastolainaamisesta on alettu maksaa jo 1900-luvun puolivälissä. Suomessa lainauskorvausta alettiin maksaa vasta vuonna 2007. Vuosien ajan lainauskorvausmääräraha oli Suomessa huomattavasti alhaisempi kuin muissa Pohjoismaissa.

Sanasto teki vuosina 2011–2016 merkittävän kampanjan lainauskorvausten nostamiseksi pohjoismaiselle tasolle sekä laajentamiseksi korkeakoulukirjastoihin. Vuosien työ kirjallisuuden tekijöiden puolesta toi tuloksia: vuonna 2016 eduskunta hyväksyi Sanaston kampanjan myötä esillä olleet ehdotukset. Vuodelle 2017 osoitettu lainauskorvausmääräraha nousi 14,2 miljoonaan euroon, ja myös korkeakoulukirjastojen lainat otettiin korvauksen piiriin.

Suomi on jäämässä lainauskorvausten osalta jälkeen pohjoismaisesta tasosta. Lainauskorvauksen määrärahaa ei ole korotettu Suomessa vuoden 2016 jälkeen. Sanaston vaikuttamistyön toinen ajankohtainen tavoite onkin, että e-aineistot saataisiin lainauskorvauksen piiriin ja että lainauskorvaus korotettaisiin vastaamaan pohjoismaista tasoa.

Miten lainauskorvaus toimii muualla Euroopassa?

Valtaosassa Euroopan maita lainauskorvaus maksetaan tekijöille toteutuneen lainamäärän mukaan. Osassa Pohjoismaita lainauskorvaus toteutuu kirjastoapurahajärjestelmien kautta: kyseisissä apurahajärjestelmissä oli jo ennen EU-direktiiviä huomioitu jollakin tavalla kirjastokäyttö, ja kirjastokäytöllä on vaikutusta apurahan myöntämiseen.

Suomen hallitus päätti vuonna 1994 soveltaa EU:n vuokraus- ja lainausdirektiiviä niin, että 1960-luvulla perustettu kirjastoapurahajärjestelmä säilytettiin ennallaan täysin harkinnanvaraisena, ja lainauskorvausjärjestelmä toteutettiin erillään tekijänoikeudellisena järjestelmänä (hallituksen esitys 287/1994). Mikäli Suomessa olisi toteutettu EU-direktiivin soveltaminen apurahajärjestelmän kautta, olisi se vaatinut suuria muutoksia kirjastoapurahojen jakoperusteisiin.